keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Jutta ja superdieetit

Olen aina tykännyt muodonmuutosohjelmista, ja Jutta ja puolen vuoden superdieetit on yksi mun tämän hetken suosikeistani.

Ohjelman tarinat ovat minusta olleet poikkeuksetta onnistuneita. Osallistujat ovat vaikuttaneet tyytyväisiltä muutoksiinsa ja vakuuttaneet jatkavansa uutta elämäntapaa. Toivottavasti elämäntapamuutos jää kaikilla pysyväksi. Siitä ohjelmassa mielestäni on nimenomaan kyse, ja painonpudotus toimii tälle alkusysäyksenä. Tärkeintä on, miten jatkaa siitä eteenpäin.

On mielenkiintoista seurata kovien ammattilaisten vetämiä treenejä, ja Jutta "äitihahmona" on mielestäni ihan pro: empaattinen, mutta riittävän tiukka. Tällä kaudella hyvä parannus on se, että mukana on myös vain jonkin verran ylipainoisia tai huonossa kunnossa olevia. Näin näkee, millaista kehitystä suht normaalikokoisessa voi tapahtua.

Jostain pitää kuitenkin antaa miinusta. Valmennusporukka on ammattitaitoista, ja kommentoin ilman alan koulutusta, mutta saadaanko siitä todella jotain merkittävää hyötyä, että ihmiset kiskotaan kukonlaulun aikaan lyhyiden yöunien jälkeen aamuaerobiselle? Itselläni ainakin lyhyen yöunet vaikuttavat negatiivisesti treenaamiseen ja syömiseen. Ei jaksa paahtaa täysillä ja energian saamiseksi tulee syötyä huonommin kuin virkeänä. Riittävä uni ja lepo ovat erittäin tärkeitä painonpudotuksessa.

Ärsyynnyn myös siitä, jos joku ei noudata ohjeita täsmällisesti, esimerkiksi syö salaa tai laistaa treeneistä. Ihmisen mieli on toki omituinen, eikä kaikki ole järkisyillä selitettävissä, mutta silti. Harva saa noin hyvää tilaisuutta muuttaa elämäänsä, ja tuntuu käsittämättömältä, ettei omaksi hyväksi tehtyjä ohjeita noudateta.

Loppuun täytyy tehdä vielä nolo tunnustus. En ole mikään tv-ohjelmien tai elokuvien ääressä itkijä, mutta silloin, kun on loppupunnitus ja kuntoprojektin kohde itsekin herkistyy, niin saatan liikuttua. Itsekin olen pudottanut reilusti yli kymmenen kiloa, joten jollain tavalla voin jopa samaistua (tästä on muuten ollut tarkoitus joskus kirjoittaa). Monestihan osallistujilla on myös itsetunto-ongelmia, eivätkä he ymmärrä tai näe omaa arvoaan. On hienoa, kun heidän käsityksensä itsestään muuttuu edes vähän.

Ohjelmaan osallistuvat ovat kyllä tosi rohkeita. Kuinka monesta olisi menemään koko kansan arvioitavaksi? 

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Ryhtiliike: Tavoitteena pienempi rasvaprosentti

Moikka!

Helmikuu on ollut aika takkuista ruokavalion suhteen, ja salitreenikin on ollut jälleen pikemminkin ylläpitävää kuin kehittävää. Juoksu sentään kulkee! Jokatapauksessa nyt on ryhtiliikkeen aika. Niinpä olen asettanut itselleni konkreettisen ja mitattavan tavoitteen.

Sain idean, kun salillani oli kehonkoostumusmittaustarjous. Päätin, että asetan tavoitteeksi alentaa rasvaprosenttia tietyllä aikavälillä tietynsuuruiseksi. Ostin kolme mittausta: alkumittaus, välimittaus ja loppumittaus. Kyseessä olisi joku korkeintaan puolen vuoden aikaväli, ja tavoiteprosentin pitäisi olla tietysti realistinen. Kysyn neuvoa asiassa sitten salin ammattilaisilta. Tavoiteprosentin ja aikavälin kerron, kun saan ekat lukemat eli helmikuun lopussa. Hieman mietityttää, että kuinka tarkasti se tavoite kannattaa asettaa, sillä kehonkoostumusmittauksissa on toki virhemarginaalinsa.


Selfie salilla.

Mulla ei ole mitään käsitystä rasvaprosentistani, en ole koskaan mitannut. Lukema voi kai riippua menetelmästäkin (vrt. inbody vs. pihdit). Luulen, että rasvaprosenttini on aika suuri. En ole millään tavalla kiinteä luonnostani ja löysää kyllä löytyy, vaikka toivottavasti nyt sentään lihastakin tällä monen vuoden puurtamisella. :) Tietysti mittauksesta saa paljon muutakin tietoa. Tärkeimmät on varmaan lihastasapaino ja lihasmassa & rasvamassa, ja toki otan senkin sitten huomioon treeneissä.

Nyt jotkut varmaan kauhistelevat, että miksi ihmeessä normaalipainoinen haluaa alentaa rasvaprosenttia. Karu totuus nyt vain on, että jotta lihakset erottuvat, rasvaprosentin pitää olla matala. Ja sitähän minä juuri haluan, että lihakset piirtyvät esiin. Ylävartalossa näin jo on, mutta keski- ja alavartalo on ongelma. Haluan säilyttää lihasmassan ja muokata kehonkoostumusta, joten pääpaino on hyvässä ruokavaliossa ja salitreenissä/pumpissa. Juoksemisestakaan en luovu, koska se on ihanaa.

Ensimmäinen asia rasvaprosentin pienentämisessä on oikea ruokavalio, ja sen haluan nyt takaisin raiteilleen muutaman viikon hortoilun jälkeen ja tämän tavoitteen kannalta. Perusruokailu on kyllä ollut ihan kunnossa, mutta on tullut napsittua aivan liikaa herkkuja ja vaaleaa leipää. Aion myös vähentää älytöntä ruisleivän mättämistä ja korvata sitä esimerkiksi juureksilla ja munakkailla yms.

Iltapala on jatkossakin sama eli salaatti. Ja kyllä tuo ruisleipäkin kohtuullisissa määrin käy.

Treenit pysyvät siis samantyyppisenä, eli kuntosalia, pumppia ja juoksua, sillä se on tuonut tuloksia tähänkin asti. Mun täytyy ehkä vähän tutkia asioita, että miten nämä treenit kannattaa omassa tapauksessani yhdistää, jotta saisi parhaat mahdolliset tulokset. Yleisesti ottaen olen kuitenkin sitä mieltä, että jos perustreeni on tavoitteen kannalta kunnossa, niin ei kannata liikaa taktikoida ja miettiä vaan tehdä sellaista, mistä nauttii ja mitä jaksaa tehdä, niin tuloksetkin ovat parhaita. Siis tällaisen taviksen näkökulmasta, kun ei tähtää mihinkään kisoihin vaan treenaa vain omaksi ilokseen.

Tällaisilla suunnitelmilla siis kevääseen!