maanantai 27. lokakuuta 2014

Masokisti lenkkeilee

Nyt on ollut aika synkkää ja syksyistä. Vettäkin hieman ripotellut. Lenkille lähtö on saattanut allekirjoittaneellakin tuntua toisinaan hankalalta ja olen viivytellyt lähtöä, mutta kyllä sitä vaan aina kannattaa pistää ne menopelit jalkaan ja työntää nokka kohti ulko-ovea.

Itse olen havainnut, että kyllä mä lopulta sitten kuitenkin tykkään tällaisista synkistäkin syksylenkkikeleistä! Jotenkin niin ihana se olo, kun hengittää raikasta ilmaa ja on pimeää ja jollain oudon hienolla tavalla masentavan syksyistä. Tietysti vielä kivempi on se aika, kun on vielä hyvin ruskaa, aurinko paistaa ja on suht lämmintä.

Syksy näyttää tässä kuvassa parhaimmat puolensa.





Pieni sade ei haittaa eikä isompikaan – yleensä. Antaa sataa vaan. Mikä voittajafiilis, kun juoksee ja
vettä tulee vaakatasossa naamaan. Pieniä hetkiä ylittää itsensä. Yhtä lailla saan toisinaan omituisia kiksejä siitä, jos on superhelle ja lenkki tuntuu raskaalta. Hiki virtaa ja jalka ei meinaa nousta, mutta silti sitä vaan saa lenkin tehtyä. Samoin tykkään suunnistuksista, kun rämpii suolla, takertuu jalastaan milloin mihinkin juuristoon ja kaatuu naama edellä sammaleeseen. Hyvä olo ainakin tuossa jälkimmäisessä esimerkissä tosin tulee vasta jälkeenpäin, kun on selvinnyt siitä rääkistä.

Minussa lienee pahasti masokistin vikaa! No en minä mikään superihminen ole – kyllä on tietenkin niitäkin päiviä, kun ottaa todella päähän olla lenkin jälkeen kuin uitettu koira ja kiroaa Suomen ilmaston alimpaan helvettiin.

Nyt varmaan muuten juoksuryhmämme ihmiset nauravat partaansa, mikäli tätä lukevat, koska minä olen yleensä se valittaja, kun vettä sataa kuin aisaa ja naama jäätyy. Vaikka saatan valittaa, niin silti useimmiten nautin kuitenkin näistäkin tilanteista. Ja oikeasti eniten mua yleensä harmittaa se, että meikit valuu pitkin naamaa ja hiukset menee ihan littanaan – anteeksi nyt vain pinnallisuuteni.

Tässä syksyllä tulin kerran yhteislenkiltä tämän näköisenä kotiin, kiitos sade. Oli pakko
laittaa Italiassa lomailleelle ryhmän jäsenelle tämä kuva, että missasit hyvän lenkkisään. 

Tällaisia ajatuksia  tuli mieleeni, kun hölkkäilin äsken tuolla synkkyydessä yövuoron jälkeisessä koomassa. :)

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Katsaus sokerilakkoon – oma keho laboratoriona

Sokerilakko on nyt edennyt jotakuinkin puoleenväliin, eli sitä on takana reilu kuukausi. Täytyy sanoa, että taas meni niin, että pari viikkoa oli hieman hankalaa, mutta kun pääsin eroon addiktiosta, niin ei ole ollut mitään vaikeuksia. On todella valaiseva elämys huomata, että elimistö voi vieroittautua sokerista.

Sokerilakkohan koskee itselläni siis lisättyä sokeria ja silloinkin vain tällaisia varsinaisia sokeripommeja, kuten karkkeja, suklaata ja jäätelöä. En siis kyttää tuoteselosteita silmät kiiluen, että paljonko tässä rahkapurkissa on sokeria. Olen estänyt sokerinhimon nousemista hedelmillä, marjoilla ja Questbar-proteiinipatukoilla, joissa ei ole lisättyä sokeria. Nämähän myös maistuvat vielä paljon paremmilta, kun ei muuten tankkaa sokeria.



Itsehän tykkään tehdä tällaisia "ihmiskokeita". Kokeilen milloin mitäkin, esim. leivän vähentämistä tai tietynlaista treeniä ja seuraan vaikutuksia. Haluan nähdä, miten muutokset vaikuttavat oloon ja kehoon. On äärimmäisen mielenkiintoista nähdä ja kokea itsessään, mitä tällöin kehossa tapahtuu.  Olen loputtoman kiinnostunut ihmisen fysiikasta ja hyvinvoinnista, joten tuntuu kuin olisin pikkututkija, joka tarkkailee muutoksia omassa laboratoriossaan. :)

Itsehän en missään nimessä laihduta, vaan voin vain yksinkertaisesti paremmmin, kun en mätä lisättyä sokeria naamaani. Sokeri on minulla se aine, joka saa olon turvonneeksi ja epämukavaksi. En tietenkään voi kiistää sitä, etteikö olisi mukavaa, että salitreenin tulokset näkyvät paremmin, kun jätän sokerin pois, mutta kyllä pääasiallinen motiivi on kokeilla muutoksia, olla kiva omalle keholle ja voida hyvin.

Analysoin sitten vasta olotiloja ja muutoksia tarkemmin, kun tämä projekti on saatu päätökseen.

Tällaisiakin houkutuksia on sokerilakkolaisella ollut edessään, kun on tullut nälkäisenä kotiin. :)


Nykyään olen huomannut senkin, että kun tulee lisää ikää, niin kroppa reagoi herkemmin kaikenlaisin aineisiin. Siksikin sitä haluaa syödä mahdollisimman hyvin ja puhtaasti. Ajatus siitä, että joskus todella söin esimerkiksi kaupan marinoituja broilerisuikaleita, lähestulkoon puistattaa. Myös treenaamisen myötä on oppinut ymmärtämään sen, mikä sopii omalle keholle ja millaisella ruokavaliolla kehitys on optimaalisinta. Ajattelen myös, että meidän vuorotyötä tekevien on tavallistakin tärkeämpää syödä hyvin, jotta elimistö jaksaa.

Suosittelen oikeasti vaikka ihan puhtaasta mielenkiinnosta kokeilemaan sokerittomuutta tietyn ajan, varsinkin jos on taipumusta samaan kuin itselläni, että kun annan sokerille pikkusormen, se vie koko käden. Elämässä pitää tietysti olla nautintoja, mutta ei kai kukaan siihen kuole, jos on kuukauden ilman lisättyä sokeria ja ehkä oppii kehostaan samalla jotain uutta.

lauantai 18. lokakuuta 2014

I love me -messut & löydöt

Tässäpä hieman tunnelmia I love me -messuilta, joilla olin lauantaina. Sattui käymään niin iloisesti, että voitin kerrankin jotain arvonnassa eli siis messuliput, joten tuli todella sitten tänä vuonna mentyä. Messujen fokuksessa olivat lähinnä kauneus, terveys ja muoti.

Teemoista etenkin terveys kiinnosti. Oli kyllä mielenkiintoinen päivä ja paljon katseltavaa. Itseäni kiinnostivat eniten treenijutut ja superfoodit. Kiertelin siis erilaisia kojuja, tutustuin uusiin ravintojuttuihin jne. Luennoille en jaksanut osallistua, en edes sen vertaa, että olisin ottanut selville, että mitä siellä oikein on. No sen tiesin kiitos Nyt-liitteen että ohjelmassa on "homeopatia, nykyajan lääketiede". :D Tarviiko sanoa enempää...









































Lauantaina päivällä ihmisiä oli hirveän paljon, liikaa minun makuuni. Tuntui, ettei meinannut sekaan mahtua. Iltapäivällä tilanne alkoi rauhoittua ja oli paljon mukavampi käveleskellä siellä. Pidin myös vähän nolona sitä, että ihmiset tunkivat kyynärpäätaktiikalla maistiaisten perään. Aivan niin kuin niiden maistiaisten tarkoitus olisi korvata tyyliin lounas ja niin kuin ne loppuisivat minä hetkenä hyvänsä. Huoh, niin suomalaista, että pitää saada kaikki ilmainen, mikä vaan irti lähtee...

Treenivaatteista mukaan tarttuivat ensinnäkin värikkäät trikoot (ne ovat oikeasti selvästi vihreämmät ja muutenkin kivemman näköiset kuin kuvassa). Hassua sinänsä, koska vannon yksiväristen trikoiden nimeen ja nykyajan oudot kuosit ovat näyttäneet omiin silmiini lähinnä naurettavilta. En tiedä, mikä minuun meni, mutta toivotaan, että vaihtelu virkistää. Lisäksi löysin kivat urheiluliivit ja juoksulakin.



Ravintopuolelta lähti mukaan chia-siemeniä, mustaa riisiä, Quest bar -proteiinipatukka, lisä- ja säilöntäaineetonta leipää ja teetä. Chia-siemeniä olin ajatellut muutenkin ostaa, koska haluan kokeilla niitä sämpylöissä ja puurossa, ja Quest barit ilman lisättyä sokeria on mun uusi suosikki (tämä sokerilakkolainenkin voi syödä, kun ei ole sitä karttamaani lisättyä sokeria).




Kauneusosastoilta ostin luomivärin ja kosteusvoiteen + sain yllärilahjana ripsarin. Olisi siellä ollut kaikkea kivaa kokeiltavaa. Manikyyrejä, hierontoja, kampauksia, meikkauksia jne. Meikki tai kampaus olisi kiinnostanut, mutta koska en ollut menossa illalla ulos, niin tuntui turhalta tälläytyä. Ai niin, no kävinhän minä laitatuttamassa kulmakarvani (muotoilu ja kynällä väriä), mutta en oikein tykännyt lopputuloksesta. Minullahan on luonnostaan ihan ihonväriset kulmakarvat ja värjään ne säännöllisesti itse. Jotenkin sitä on oppinut omaan tyyliin niin, että tavallista huomattavasti paksummat kulmakarvat tuntuivat aika oudoilta. Kuvan kulmakarvat ovat maskeeraajan työn tulosta.





Minullehan kävi muuten niin nolosti, että unohdin koko muotipuolen. Juuri kun ovet olivat menossa kiinni, niin huomasin, että ai jaa, tuolla on tuommoinenkin. No ei se mitään, en olisi tarvinnutkaan sieltä varsinaisesti mitään. Yritän nyt käyttää vanhoja vaatteita enkä haalia uusia.

Tällaista tänään, nyt sämpylänleivontaan ja pumppiin. Mukavaa sunnuntaina kaikille, niin töissä kuin vapaillakin oleville!

perjantai 10. lokakuuta 2014

Hyvä motivaatiolause: Miksi en tekisi parastani?

Olin keskiviikkona aika loppu illalla, ja päivän ohjelmassa odotti vielä bodypump. Se oli ainoa pump, johon tällä viikolla pääsisin. Niinpä päätin, että menen sinne mutta teen tarvittaessa pienemmillä painoilla.

Kun pääsin paikalle ja musiikki alkoi soida, niin ajattelin kuitenkin, että nyt kun kerran olen täällä, niin miksi en hoitaisi hommaa kunnolla. Mulle käykin usein juuri noin, että jos ajattelen väsähtäneen olon takia tekeväni vain pikkulenkin tai vähän pienemmillä painoilla, niin vedänkin treenit ihan kunnolla. Treenin alkaessa nimittäin huomaan ajattelevani, että mitä hyötyä oli tulla salille tai tunnille ylipäätään, jos teen puolivillaisesti. Yhtä hyvin olisin voinut siinä tapauksessa jäädä makaamaan sohvalle. Kun nyt kerran olen tänne itseni raahannut, niin tehdään nyt täysillä ja otetaan kaikki hyöty irti. Mietin myös sitä, että treenin jälkeen olen iloinen, että tein parhaani ja todennäköisesti pääsin näin lähemmäksi tavoittettani. Ei tarvitse harmitella, että hitsi kun tuli löysäiltyä ja hukkaan meni koko homma.

Nimittäin on yksiselitteisesti niin, että jos haluaa kehittyä, niin mitkään pikkunäpertelyt ei auta. Jos haluaa tuloksia, pitää mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja treenin pitää todella tuntua jossakin. Asenne ratkaisee tässä. Pitää tehdä päätös ja toimia sen mukaan. On minullakin tietysti epäonnistuneita treenejä. On päiviä, jolloin ei vain jaksa tai ei vain yksinkertaisesti saa tehoja irti, mutta lähtökohtaisesti pitäisi ainakin yrittää. Tarkennettakoon myös, että toki juoksussa on tarkoituksella usein kevyitä peruslenkkejä.



Ajattelin, että ehkä tämä pieni huomio auttaa niitä, jotka eivät uskalla kokeilla rajojaan tai jaksa ottaa itsestään riittävästi irti treeneissä. Ainakin niitä, jotka oikeasti haluavat kehittyä. Auttaisiko, jos ajattelisit, että onko mitään syytä, miksi et tekisi nyt parastasi? Miksi ei, kun olet nyt sohvalta noussut ja mennyt salille? Miksi lähdit treenaamaan kehittymään vai löysäilemään?

Tällä en tarkoita mitään määrällistä harjoittelua, että kieli vyön alla nostelisi painoja yötä päivää. Tarkoitan sitä, että sen tietyn treenin ajan tekisi parhaansa. Esimerkiksi sen yhden ryhmäliikuntatunnin, yhden tunnin kestävän salitreenin tai mäkitreenin ajan. Se varmasti palkitaan.

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Syksyn uusia juttuja

Syksy on muutosten aikaa, ja minäkin olen vähän fiksannut treeni- ja ruokajuttuja.

Ajattelin nyt syksyllä vähentää treenejä yhdellä viikkoa kohden. Käytännössä koko vuosi on aikalailla mennyt niin, että on tullut tehtyä keskimäärin 6 treeniä / viikko. Nyt on sellainen olo, että tarvitsen aikaa muuhunkin. Esimerkiksi viime keväänä ostettujen Ikean lipastojen kokoamiseen, ne on nimittäin vielä paketeissa. :D Vakavasti puhuen olisi kiva esimerkiksi lueskella ranskaa kotona, nähdä enemmän kavereita, leipoa jne.


Kuvia ei nyt oikein ole, kun en enää laiskuuttani saa salillakaan otettua, mutta mennään vanhoilla kesän selfiellä.





Treeneissä keskityn tuttuun tapaan juoksuun, bodypumppiin ja saliin. Mutta salilla teen tällä haavaa vain vatsaa, pakaroita ja jalkoja. Paljastan nyt hirvittävän salaisuuden: olen treenannut salilla erikseen yläkroppaa (käsiä, olkapäitä, rintaa, selkää) viimeksi kesäkuun lopussa. Bodypumpeissa tietysti tulee nämäkin treenattua, mutta lihaskestävyyden eikä niinkään lihasvoiman kannalta.

Ajattelin jo kesällä, että keskityn hetken siihen, mihin en ole täysin tyytyväinen eli jalkoihin ja pakaroihin siitä huolimatta, että hauis on mun toinen lempilihas. Onneksi olen huomannut, että olen saanut ylläpidettyä bodypumpin avulla voimaa käsissä, rinnassa ja olkapäissä. Pystyn tekemään vähintään samoilla painoilla. Tietenkään voima ei näin kasva ja lihakset lähinnä kiinteytyy, mutta mennään nyt näillä.

Yleisesti ottaen kannatan koko kropan tasaista treeniä jo pelkästään kehon toiminnallisuuden takia, mutta miksei voisi välillä myös keskittyä ongelmakohtiin ja hilata ne ikään kuin samalle tasolle muun kanssa. Omalla kohdallani tämä "ongelma" on kyllä täysin pinnallinen. Jaloissa ja pakaroissa on kyllä voimaa yhtä lailla ellei enemmänkin kuin yläkropassa, mutta ne kaipaavat kiinteytystä.

Todistusaineistoa, että ainakin elokuun lopulla oli vielä vähän hauista jäljellä.

Aloitin Kroatian-matkan jälkeen myös sokerilakon, ja tarkoitus olisi tällä tietoa jatkaa sitä marraskuun loppuun. Se koskee karkkeja, leivonnaisia, jäätelöä yms. Ei siis hedelmiä. Monet kauhistelevat tällaista ehdottomuutta, mutta haluaisin muistuttaa, että nämä ovat hyvin yksilöllisiä juttuja. Itselleni vaan kertakaikkiaan sopii paremmin totaalikieltäytyminen kuin rentous tässä asiassa, kun olen niin helposti koukuttuvaa tyyppiä ja karkit saa aikaan vain pöhöttyneen olon. Sokerilakkoa on takana nyt 1,5 viikkoa ja se on mennyt suht ongelmitta, vaikka kyllähän esimerkiksi töissä tyrkyllä olevat karkit ja suklaat kiinnostaa, en voi kieltää. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että pari kolme viikkoa on vaikeimpia ja sen jälkeen en edes enää muista, mitä lisätty sokeri on.

Onko teillä arvon lukijat nyt syksyllä muutoksia treeneissä tai ruokavaliossa?

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Matkaraportti Kroatiasta

Huomenta!

Heräsin iloisesti neljän tunnin katkonaisten unien jälkeen viideltä, joten mitäpä sitä muutakaan tekisi kuin kirjoittaisi matkaraportin Kroatiasta aamun ensimmäiseksi puhteeksi ennen töitä.  Matkaraportti tietysti on nyt juoksu- ja ruokanäkökulmasta, kun kerran treeniblogista on kyse.

Palasin tosiaan matkalta viikko sitten. Pääasiassa olin Korculan saarella, mutta yhden päivän myös Mljetin saarella ja vajaa kaksi päivää Dubrovnikissa. Oli onnistunut reissu.

Juokseminen rajoittui aamulenkkeihin, koska en oikein löytänyt mitään reittejä, mitä pitkin voisi siirtyä jalan kylästä toiseen mukavasti ja turvallisesti. Väylät oli lähinnä autoille tarkoitettu enkä kokenut autojen seassa juoksemista kovin miellyttäväksi.

Lenkkimaisemia Korculasta.







Yritin kysellä ihmisiltä hyviä reittejä esimerkiksi naapurikylien rannoille, mutta heille tuntui olevan vaikea käsittää, että miksi kukaan ylipäätään haluaisi juosta. No, varmasti niitä reittejä olisi löytänyt, jos olisi nähnyt vaivaa, mutta en toisaalta halunnut käyttää puolta päivästä siihen, että selvitän, missä ja miten juoksen tai että siirryn bussilla ensin johonkin ja juoksen siellä. Halusin kuitenkin tehdä muutakin lomallani.

Lumbardan kylä oli mun lemppari.


Yksi Lumbardan rannoista.


Oli miten oli, ne reitit, jotka löysin aamulenkkeilyyn, oli kyllä tosi kivoja. Kulki pitkin rantoja ja korkeusvaihtelua löytyi. Voin sanoa, että reidet ja pakarat huutaa hoosiannaa, kun juoksee 5 km ylämäkeen, mutta toisaalta onhan se mukava sitten tulla se sama 5 km takas alamäkeä.

Lenkkimaisemia Dubrovnikista:







Voin sanoa, että jaloissa tuntui, kun hölkkäsin tuonne...

 Ja onhan Kroatiassa portaitakin kiivettäväksi:



Mljetin kansallispuistossa kävin tosiaan päiväreissulla ja kävelin siellä reippaasti sellaiset 15 km. Siellä olisi muuten ollut ihana juosta, mutta ei ollut kamppeita mukana. Kuvia kansallispuistosta:





Ilmat oli mukavat, arviolta 25–30 astetta ja aurinko paistoi, mutta meren läheisyyden takia ei liian kuuma kuitenkaan. Minua ei muutenkaan lenkkeillessä kuumuus haittaa, oikeastaan päinvastoin. Jo aamulla oli tosi lämmin ja mulla olikin aina vesipullovyölaukku mukana.

Ruokailusta vielä. Otin sellaiset majoitukset, joissa oli keittiö, ja tein aamupalan ja iltapalan itse. Rakastan kalaruokia ja puhtaita makuja, joten lounaalla tai illallisella nautin aina erilaisen kala- tai äyriäisruuan. Ja oli erinomaista ja terveellistä! Lisukkeeksi otin grillattuja vihanneksia, pinaattia tai vastaavaa. Inhoan sitä oloa, jos lomalla lähtee syöminen käsistä ja turvottaa, joten kaikki ranskalaiset tai muut vastaavat lisukkeena olivat täysin pannassa. Välipaloina söin maukkaita hedelmiä ja pähkinöitä yms. Löysin myös paikallista fitness-leipää, joka olikin täynnä kaikenlaisia siemeniä ja oli tosi hyvää. Pari pahetta kuitenkin itselleni sallin: jäätelöä söin miten halusin ja ruuan kanssa otin tietty lasillisen viiniä.





Yleensä tulen matkalta takaisin turvonneena pallerona, mutta tällä kertaa en. Enkä koe, että olisin jäänyt mistään herkuista paitsi, päinvastoin. Muistan vieläkin, miltä ne kalat ja simpukat valkosipuliöljyssä maistui, nam.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Kroatiaan yksinkertaisella reseptillä

Pikainen päivitys. Olen lähdössä muutaman tunnin päästä lentokentälle, määränpäänä Kroatia.

Olen haaveillut pitkään "meditatiivisesta" matkasta, jossa tarkoituksena on vain kuunnella kehoa ja mieltä ilman tarvetta nähdä yhtään mitään. No nyt se on sitten vuorossa monen kaupunkimatkan jälkeen. Lennän Dubrovnikiin ja siitä sitten melkein heti muutamalle pikkusaarelle. Pari vikaa päivää on vielä auki, että mihin meen ja mitä teen.

Minullehan rentoutumista on mitä suuremmissa määrin liikunta ja ulkoilu, joten mukaan lähtevät tietysti lenkkarit ja juoksureppu. Oikeastaan olen ajatellut, että tämä olisi ainakin jossain määrin juoksumatka. Pistäisin reppuun vesipullon, kirjan + bikinit ja tutkisin näin saarta / saaria ja pitäisin taukoa rannoilla ja kallioilla. Olisi kiva myös pyöräillä.




Mutta jos paikan päällä huomaankin, että ei sittenkään huvita juosta sen kummemmin, niin tyydyn muutamiin aamulenkkeihin.

Ei suuria suunnitelmia, ei stressiä. Niin yksinkertaista!

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Puolimaratonin tunnelmia

Moikka!

Elämäni ensimmäinen puolimaraton on nyt juostu! Jäi erittäin hyvä fiilis. Oloni oli ollut pikkuflunssan takia täysin vetämätön koko viikon, mutta perjantaina oli jo selvästi parempi olo ja tapahtuma-aamuna lauantaina olin jo käytännössä täysin terve, vaikka jaloissa hieman painoi. Niinpä lähdin hyvissä tunnelmissa Vuosaarijuoksun tapahtumapaikalle.

Hyvällä fiiliksellä ennen juoksua.

Mulla ei ollut sairastelun takia käytännössä mitään tavoiteaikaa enkä oikein muutenkaan osannut arvioida, kauanko hommaan menisi, koska en ole aiemmin juossut puolikasta, vaikka olenkin juossut käytännössä teini-ikäisestä lähtien muutamia välivuosia lukuun ottamatta. Ajattelin, että jos kaikki menee hyvin, niin alle kahden tunnin aika on mahdollinen, mutta pääasiallinen tavoite oli vain yksinkertaisesti juosta tasaisella vauhdilla kohtuullinen aika niin, että lopussa olisi vielä varaa kiristää. Siis kliseisesti juuri niin, että teen parhaani ja katson, mihin se riittää.

Olin jotenkin niin pihalla aluksi, että ehdin lämmitellä hölkkäämällä hurjat 400 metriä ennen lähtöä...




Kohta mennään.

Heti alussa tuntui tosi hyvältä, ja sain vain lisää virtaa, kun tajusin, kuinka kivoja metsäisiä ja merellisiä reittejä pitkin tämä juoksu kulkee. Katsoin säännöllisesti kelloa ja yritin pitää mahdollisimman tasaista vauhtia. Vaikka tuntui tosi hyvältä ja olisi ollut varaa kiristääkin, niin taoin järkeä päähäni: vaikka nyt menee hyvin, niin muista, että jäljellä on vielä toinen samanmoinen kierros. Matkan puolivälin kääntöpaikkaa lähestyessäni kuulutettiin, että 16 naista on ohittanut kääntöpaikan. Olin ihan, että täh, onko tää totta, että oon niin hyvissä asemissa. Kääntöpaikalla matkan puolivälissä katsoin kelloa ja sain ilokseni huomata, että voin oikeastaan löysätäkin ja pääsen alle kahteen tuntiin. Käytännössä vain täydellinen hyytyminen voisi estää kahden tunnin alituksen, mikä sekään ei tietysti ole koskaan mahdottomuus. Ajattelin kuitenkin, että pistelen menemään suurin piirtein samaa tahtia, kun nyt kerran kulkee.

Tämä oli matkan puolivälin kääntöpisteeltä, kun oli vielä hauskaa. :)

Toinen kierros lähtikin ihan hyvin käyntiin, mutta olihan se huomattavasti raskaampi. Lisäksi moni varmaan juoksi pelkän kympin ja porukka oli siinä vaiheessa jo siinä määrin hajaantunut reitin varrelle, että joskus oli tilanteita, ettei edes nähnyt muita juoksijoita. Toinen kierros oli siis yksinäisempi ja sitenkin tiukempi. Reitin varrella oli kyllä mukavasti ihmisiä kannustamassa ja järjestelyihin osallistuneet kannustivat myös. Jäi mieleen esimerkiksi se, kun pari kilsaa ennen maalia joku mies huusi, että anna mennä vaan samaa tahtia, tulee vielä hyvä aika. Kiitokset erityisesti Joannalle, joka oli kannustamassa ja huoltamassa!

Maalissa kello pysähtyi aikaan 1.55.23. Olin siihen erittäin tyytyväinen, koska en ole millään tavalla lahjakas juoksija, vaan vähän tönkkö suolapatsas ja lenkkeilyni perusta on sinnikäs takominen tai melko hidasvauhtinen lönköttely. :) Tämänhetkinen juoksukuntonikaan ei ole parhaasta päästä. Olin erityisen tyytyväinen siihen, että pystyin pitämään tasaista vauhtia läpi matkan ja juoksu tuntui koko ajan suht hyvältä, vaikka jälkimmäinen puolisko olikin melko raskas.

Maalissa!

Täytyy nyt katsoa, josko syksyllä osallistuisi vielä johonkin toiseen juoksutapahtumaan, mutta se jää nähtäväksi.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Tappotahtista lomatreeniä

Kuten viimeksi mainitsin, olen nyt kesälomalla noin viikon ajan tehnyt kaksi treeniä päivässä (aerobinen ja lihaskunto). Ajatus tähän lähti puhtaasta mielenkiinnosta ja kokeilunhalusta, koska normaalisti työviikkoina sellaiseen ei oikein ole aikaa. Kokeilu on vienyt noin 3 tuntia päivästä, jos otetaan mukaan kaikki valmistautumiset ja matkat.

Ideana on ollut tehdä treenit suhteellisen lyhyinä, 30-45 minuuttia treeniä kohden. Ei siis tietenkään lähtökohtaisesti täysimittaisia juoksulenkkejä tai tuntia salilla.

Juhannuksena sai treenata yksin.



Tässä viime viikon saldoa:

MA: Salitreeni 45 min (rinta, hauis, ojentaja, olkapäät) + suunnistus 1 h

TI: Salitreeni 45 min (jalat ja pakarat) + juoksu 5 km

KE: Salitreeni 40 min (vatsa ja selkä ) + juoksu 7 km

TO: Suunnistus 45 min

PE: Salitreeni 45 min (rinta, hauis, ojentaja, olkapäät) + juoksu 6 km

LA: Juoksu 9 km + salitreeni 40 min (selkä ja vatsa)

SU: Salitreeni 45 min (jalat ja pakarat) + tennis 1 h

Yleensä olen tehnyt ensin salitreenin, koska voimatasoni ovat parhaimmillaan aamupäivällä. Sen jälkeen olen syönyt ja pitänyt vähintään muutaman tunnin tauon ja mennyt iltapäivällä tai illalla tekemään aerobisen treenin, koska kestävyystyyppistä treeniä jaksan tehdä paremmin illalla. Torstaina pidin rennomman päivän ja kävin vain suunnistamassa.

Suunnistuksissa Vattajalla.

Kokeilu loppuu aika lyhyeen eli kahteen viikkoon, koska ensi viikolla lähden Alpeille eikä tällaista tappotahtia nyt ole mitään mieltäkään koko kesää vetää - muullekin pitää jäädä aikaa ja voimia. Ja kroppa tarvii myös lepoa, mutta sitä se saa sitten matkalla.

Miltä kokeilu on sitten tähän asti tuntunut? Oikein hyvältä. Salitreeni on mennyt paljon paremmin perille kolmijakoisella ohjelmalla, kun voi kunnolla väsyttää tietyt lihasryhmät eikä tarvitse kiirehtiä seuraavaan. Salille tulee lähdettyä uudella innolla ja jaksaa puristaa loppuun asti, koska tietää treenin kestävän maksimissaan 45 minuuttia.

Juoksemisen kannalta puolen tunnin tai 45 minuutin lenkit ovat kyllä turhan lyhyitä mielen tyhjentymisen ja endorfiinien saamisen kannalta, koska yleensä kestää ennen kuin askel alkaa rullata ja ajatus kirkastua. Aika hyvin saa kuitenkin lyhyelläkin lenkillä itsensä väsytettyä, kun alla on salitreeni.

Mutta on tällä varjopuolensakin. Helvetillinen nälkä! Syön muutenkin kuin hevonen, mutta kahden treenin päivänä voisin syödä koko ajan. Joten ehkä ihan hyvä, että kokeilu päättyy pian. :) 

Loman alussa olin muuten Tampereella. Siellä kävin lähinnä bodypumpeissa, mutta tietysti piti käydä myös juoksemassa opiskeluaikojen lenkkimaastoissa Pyynikillä.

Pyynikin juoksumaisemat on upeat.






Seuraavaksi kirjoittelen varmaan Alppien matkan jälkeen. Siellä ei ole tarkoitus huhkia vaan lähinnä katsella maisemia, mutta varmaan päivänä tai parina tulee hieman patikoituakin.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Sokerilakko, Pariisi ja kehonkoostumusprojekti

Heippa!

Aika taas aktivoitua blogin suhteen. En ole päivittänyt blogia puoleentoista kuukauteen, apua. Kirjoitin tämän kuukauden takaista Pariisin-matkaa, sokerilakkoa ja kehonkoostumusprojektia käsittelevän tekstin aihion pari viikkoa sitten mutta viimeistely jäi kiireiden takia. Nyt olen kesälomalla ja parhaillaan kotikotona, ja tietenkään en muistanut ottaa mukaan kameraani, jossa olisivat lähes kaikki kuvat. No, täytyy käyttää muutamia kännykästä löytyviä treenikuvia Pariisista.

Tutustuin Pariisissa paikalliseen urheilukenttään.


Edeltävät muutamat kuukaudet ovat olleet aika haastavia ravinnon ja levon suhteen, mutta treenit ovat menneet hyvin. Ennen matkaa olin myös onnistuneesti kaksi kuukautta sokeriherkkulakossa. Tämä tarkoitti sitä, etten syönyt lainkaan karkkeja, suklaita, keksejä, pullia, jälkkäreitä tai juonut mehuja ja limsoja, alkoholista nyt puhumattakaan. Hedelmiä, marjoja ja muita luonnollisia sokerinlähteitä sain kuitenkin syödä.

Oli jännä huomata, kuinka koukuttava aine sokeri tosiaan onkaan. Ensimmäinen viikko tai kaksi oli tosi vaikeaa olla lakossa, mutta kun vieroittuminen oli tapahtunut, en oikeastaan kaivannut herkkuja lainkaan. Voi jopa sanoa, että kieltäytyminen oli suorastaan helppoa. En olekaan kyllä koskaan ollut mikään älytön sokerihiiri, mutta esimerkiksi töissä tulee huomaamatta usein napostelua aivan liikaa karkkeja ja suklaita. Suosittelen kokeilemaan tietynmittaista totaalilakkoa, jos herkuttelu on ongelma tai haluaa vähentää sitä. On jännä huomata, että elimistö voi oppia olemaan kaipaamatta sokeria.

Sokerilakkoni oli määrä päättyä Pariisin-matkaan ja niin toki kävikin. Nimittäin rakastan ranskalaisia herkkuja, niin suolaisia kuin sokerisia. Leivokset ovat siellä puhdasta taidetta ja makujen ilotulitusta, ja päälle kaikki ihanat crème brûléet, pain au chocolatit, quichet... Niitä söinkin sitten sydämeni kyllyydestä, oikeastaan ihan liikaa.

Selfie hotellilla ennen lenkkiä.

Herkuttelun vastapainoksi olin ottanut mukaan lenkkarit. Kävin tosin juoksemassa vain neljä kertaa, ja reissussa olin yhdeksän täyttä päivää. Sen sijaan tosi paljon tuli käveltyä, olin aamusta iltaan liikkeellä. Pariisissa oli ihanaa juosta. Pääosin lenkkeilin kaduilla, mutta kävin lenkin päätteeksi myös pari kertaa ihan urheilukentällä ottamassa vetoja ja kerran juoksin myös puistossa. Lisäksi tein muutaman kerran hieman vatsoja ja punnerruksia.

Parc Monceau on kiva lenkkipaikka, mutta valitettavan pieni juoksemiseen.





Reissussa ehdin taas koukuttaa itseni sokeriin ja hankkia 1,5 kiloa lisää painoa, ja on ollut aika vaikea palata ruotuun syömisten suhteen. Tarkoitukseni ei tosin ole ollutkaan jatkaa enää sokerilakkoa vaan nauttia herkkuja kohtuudella. 

Jo loppukeväästä päätin mielessäni lopullisesti siirtää kehonkoostumusprojektiani eteenpäin, koska jouduin huomaamaan, että talvi ja kevät eivät olleet oikeaa aikaa projektille toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän esiintyneiden univaikeuksien takia. Tämä yhdistettynä etenkin supertiukkaan ruokavalioon osoittautui liian kuluttavaksi. Toki on äärimmäisen noloa siirtää tavoitetta varsinkin, kun olen perfektionisti ja tottunut tekemään kaiken sata lasissa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että rauhoittuminen ennen nukkumaanmenoa, riittävät yöunet ja sitä kautta hyvä jaksaminen ovat huomattavasti tärkeämpiä kuin rasvaprosentti. Oikeastaan lepo ja nukkuminen ovat aivan perusasioita treenaamisessa ja terveellisen ruokavalion noudattamisessa. Väsyneenä syö helposti miten sattuu, ei jaksa treenata ja keho ei ehdi palautua. Itse myös tarvitsen erittäin paljon unta, mieluiten vähintään kahdeksan tuntia.

Luultavasti yritän vetää projektin kunnialla loppuun syystalvella. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö nytkin söisi maalaisjärkisen terveellisesti, mutta en aio laskea jokaista suupalaa. Treenejä taas en ole edes kokenut missään vaiheessa raskaaksi eikä niiden suhteen ole ollut tarvetta muuttaa mitään.

Seuraavalla kerralla kirjoittelen sitten kesälomatreeneistäni. Teen nyt nimittäin viimeinkin ihanneohjelmaani, jossa on kaksi treeniä päivässä: aerobinen + lihaskunto (lyhyinä versioina molemmat). Näin kesälomalla kaksi treeniä onnistuu mainiosti, kun on hyvin aikaa ja olen nukkunutkin viime viikkoina pääosin oikein hyvin.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Viikon treenit ja pitkä lenkki

Tässä lyhyesti viikon treenit ja hieman fiiliksiä lauantain pitkältä lenkiltä. Nimittäin nyt on kiire – aurinko paistaa, joten pitää päästä ulos.

Tämä viikko on ollut täysi treenien suhteen, mutta ei ole tuntunut erityisen raskaalta.

MA: Juoksu 8 km

TI: Juoksu (yhteislenkki) 10 km

KE: Bodypump 55 min + 10 min. vatsat

TO: Salitreeni alavartalolle 1 h 10 min

PE: Lepopäivä

LA: Pitkä lenkki 22 km

SU: Bodypump + muutama eristävä pakaraliike

Tehtiin tosiaan kaverini kanssa lauantaina pitkä lenkki, 22 kilometriä. Lähdettiin liikkeelle Pasilasta, mentiin Mustikkamaalle, siitä Kulosaaren ja Herttoniemen kautta Viikkiin, sieltä Vanhankaupunginlahdelle ja Arabianrantaan ja takaisin Pasilaan. Tämä koko lenkki seurasi siis käytännössä merenrantaa, aika kiva! Olin ensimmäistä kertaa lenkillä Kulosaari-Herttoniemi-Viikki-akselilla. Mustikkamaa ja varsinkin Arabianranta + Vanhankaupunginlahti ovat ennestään tuttuja ja upeiksi tiedettyjä. Helsingissä on kyllä hienoja ja vaihtelevia reittejä. Kyllä täällä lenkkeilijän kelpaa olla. Harmittavasti otin vaan nuo pari kuvaa.



Asetelmat lenkille ei ollu kovin hyvät. Olin nukkunut tosi huonosti ja ryvin itsesäälissä ajoittaisen unettomuudeni kanssa. Ärsytti, mutta lähdimme matkaan suunnitellusti. Arabianrantaan asti meni tosi hyvin, mutta sitten alkoi hiukan pistää. Tiedän onneksi ainakin itselläni toimivan keinon päästä eroon pistämisestä: ryhti suoraksi ja tosi syviä hengityksiä. Kilometrin verran pisti mutta sitten meni ohi. Yleensä en kärsi pistämisestä, mutta ehkä huonosti nukuttu yö vaikutti. Ei ollut lenkki ihan helpoimmasta päästä, mutta ei vaikeimmastakaan.

Minulla oli jalassa uudet juoksukengät, joita olin käyttänyt vain kerran. Ei olis pitäny laittaa heti pitkälle lenkille, mutta koska olen pöhkö, tein sen kuitenkin. Loppumatkasta tunsin hiukan poltetta jaloissa, mutta ajattelin, että sehän on ihan normaalia ajettaessa kenkiä sisään. Kun tulin kotiin ja otin kengät pois, ne oli ihan veressä! Oikeen hirvitti ottaa sukat pois. Ajattelin, että toivottavasti ei oo kynsi irronnu, mutta ei, ihan vaan hiertymiä jaloissa. Yleensä mun jalat tottuu tosi nopeasti juoksukenkiin eikä tule mitään ongelmia.



Lenkistä jäi han hyvä fiilis. Onneksi kaveri kysyi mukaan, niin tuli lähdettyä. Olen niin mukavuudenhaluinen juoksemisen suhteen, että mieluusti menisin aina vaan sen kymmenen kilometriä samalla vauhdilla. :)

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Vapaapäivä ja uudet kengät & toppi

Vietin eilen vapaapäivää ja lähdin kaupungille ostamaan kaikkea mahdollista pientä puuttuvaa, lähinnä hiustenhoitoaineita. Sain kulutettua kaupungilla lopulta melkein seitsemän tuntia...

Onneksi sentään kaikki ei mennyt pelkkään materiaaliseen törsäilyyn, vaan kävin ruokkimassa myös kehoani Factoryssä. Olen varmaan ennenkin sanonut, mutta sanon uudelleen: Factoryn salaattibaari on ihan mahtava: valinnanvaraa on paljon eikä täytteiden määrässä todellakaan kursailla.



Lounaan jälkeen menin hykerrellen Intersportiin. Käyn joskus siellä ihan vaan hakemassa ideoita omaan treenipukeutumiseen ja katsastamassa uusia tuulia. Käyn toki muissakin sporttiliikkeissä, mutta esimerkiksi Stadiumista en löydä juuri koskaan mitään omaan tyyliin sopivaa. Täytyy muuten myöntää, että nykyään laitan enemmän rahaa treenivaatteisiin kuin normivaatteisiin.

Tällä kertaa etsin uutta treenitoppia. Ostin tällaisen. Minulla ei taida olla yhtään tuollaista pitkää ja löysää toppia.


Käyn yleensä tsekkaamassa samalla myös juoksu- ja treenikenkäosaston ihan siltä varalta, jos sattuu olemaan vaikkapa tarjouksessa pienimpiä kokoja eli käytännössä 35 tai 35,5, koska noita kokoja on supervaikea löytää. No nyt oli. Nimittäin Asicsin Gel DS Skyspeed 3 -juoksukengät herkullisen sinisen ja limen väreissä.

Mietin tosi kauan, että tarviinko niitä. Muistin, että olin ostanut edelliset juoksukenkäni syksyllä mutta sehän olikin jo kesällä, joten periaatteessa joo, varmaan ne edelliset on aika kuluneet, kun olen juossut ympäri vuoden. Ja järkeilin, että ei siitä haittakaan ole, jos vaihtelee kaksien kenkien välillä, ja muutenkin eriväriset kengät tuo vähän vaihtelua pukeutumiseen. Toisaalta varmaan syksyllä hankin taas uudet, koska rakastan pinkin, roosan ja oranssin tms. sävyjä treenivaatteissa ja haluan pitää ne pääväreinä. Tämä on kuulkaas tarkkaa puuhaa tämä treenivaatteiden valinta. :)




Viimein seiskan aikaan illalla olin kotona. Lepäsin rättiväsyneenä sohvalla tunnin verran, mutta sen verran poltteli, että oli pakko päästä kokeilemaan vielä uusia kenkiä. Kävin hölköttelemässä kevyesti Töölönlahden.ympäri. Hyvin toimi kengät näin ekalla kerralla.  Periaatteessa ne on tarkoitettu nopeavauhtiseen lenkkeilyyn, mutta menee varmasti ihan normivauhtisessakin juoksussa.



















Kello oli jotain yhdeksän, kun olin saanut lenkin tehtyä. Olin aika väsynyt. Tajusin, etten ole muistanut pitää lepopäivää liikunnasta sen jälkeen, kun palasin Lapista eli yli viikkoon ja sielläkin liikuttiin joka päivä. Ilmankos hieman askel painoi Töölönlahdella. Tänään on ohjelmassa vielä pitkänperjantain bodypump ja sitten aion huilia. Tänään on vielä myös vapaapäivä töistä, mutta muuten pääsiäisen menee töitä paiskien eikä haittaa ollenkaan. Hauskaa pääsiäistä kaikille!