Syksy on paras aika juoksemiselle - ööh?

Tervehdys!

Aloitin tämän postauksen jo pari viikkoa sitten ajatuksella, että syksy on parasta aikaa juoksemiselle. Mutta kun taas kerran olin lenkillä synkässä sadesäässä pipo syvällä päässä, tajusin, että ei tämä loppusyksy kyllä ole. Alkusyksy on kiva, mutta marraskuu...

Marraskuu kaikissa sävyissään.

Siinä mielessä syksy kaikkiaan on kuitenkin erinomainen vuodenaika juoksemiselle, että ilma on raikas, hapekas ja kirpeä. Tänä syksynä on ollut myös jänniä lämpimiä pimeitä iltoja ja ruska näytti aiemmin syksyllä parhaimman puolensa, joten sikäli ei voi valittaa. Olen myös käynyt muutaman kerran viime päivinä ennen töitä aamulenkillä kipakassa syyssäässä kaupungin heräillessä, ja se kyllä piristää kummasti. Suosittelen!

Aamulenkillä.

Näin loppusyksystä pimeys ja sade alkaa kuitenkin jo tökkiä. Parilla kerralla juoksuryhmämme treeneissä on ollut niin hirveä sää, että kaikki ovat olleet kuin uitettuja koiria. Kuten olen sanonut, ei pimeys tai sade estä lenkkeilyä, mutta mieluumminhan sitä juoksee auringonpaisteessa ja kuivissa vaatteissa.

Ihmettelen joka tapauksessa, miksi puolimaratonit / maratonit ainakin pääkaupunkiseudulla loppuvat niin aikaisin. Syyskuussa vielä on, mutta sitten alkaa hiljentyä dramaattisesti. Syksyhän olisi siinä mielessä hyvää aikaa osallistua, että menot ovat monilla vähentyneet ja pohjalla on pitkä harjoittelukausi. Ehkä järjestäjiä hirvittää, että sade ja harmaus syö osallistujamääriä.

Syksyn värejä, punajuuri-spelttirisotto Armas Pikaruokalassa.

No, kohta tulee talvi ja täytyy miettiä uudelleen lenkkipukeutumista. Näköjään olen tullut varovaisemmaksi ja järkevämmäksi ja aion hankkia ensimmäistä kertaa nastalenkkarit talven varalle, jos löydän tarpeeksi pientä kokoa. Olisiko kenelläkään suosituksia?

Suuri motivaatiopostaus

Heissan!

Monesti kysytään, miten jaksan tai ehdin treenata niin usein. Joskus mietin sitä itsekin, mutta lyhyesti: treenaaminen on itselleni kuin hampaiden pesu, ei mikään ylimääräinen ponnistus. Se on itsestään selvä osa päivää - myös kiva sellainen. Tämä kuulostaa ärsyttävä innokkaalta, mutta treenin jälkeinen hyvä olo ja tunne itsensä ylittämisestä on vaan niin koukuttavaa. Kyllähän se vie aikaa, mutta antaa monen tunnin edestä lisää energiaa. Tässä muutamia vinkkejä, miten säännölliseen liikuntaan voi päästä käsiksi ja pysyä siinä.

1) Aseta tavoite.

Päätä, mitä haluat - esimerkiksi saada paremman kunnon, pudottaa painoa tai hankkia lisää lihasmassaa -  ja aseta itsellesi aikataulu. Ota haastava mutta realistinen tavoite. Muista, että on mahdotonta saavuttaa hetkessä tuloksia. Aseta itsellesi myös välitavoitteita, esimerkiksi että jouluun mennessä jaksat juosta seitsemän kilometriä tai tehdä maastavetoa tietynkokoisilla painoilla. Palkitse itsesi myös välitavoitteiden saavuttamisesta.

2) Älä keksi tekosyitä.

Unohda tekosyyt: kaikilla on samanpituinen vuorokausi ja huono ilma ei estä liikkumista. Kaikki on kiinni vain siitä, mihin olet valmis panostamaan ja mitä haluat. Älä tee itsellesi suurta numeroa treenien määrästä tai aikataulusta. Mene salille, lenkille tai mitä ikinä harrastatkaan vatvomatta asiaa päässäsi sen kummemmin tai miettimättä liikaa muita päivän velvoitteitasi. Suunnittele etukäteen viikon treenit ja ajat, jos niissä pysyminen tuntuu hankalalta.

3) Ajattele lopputulosta.

Mieti, kuinka mukavalta tuntuu, kun olet viimein saavuttanut tavoitteesi. Kuvittele itsesi tilanteeseen, jota tavoittelet. Itse maalailen mielessäni esimerkiksi, että juoksen tietyn matkan ennätysvauhtiani tai että vuoden päästä minulla on rautaiset vatsalihakset. Lyhyemmällä aikavälillä, jos laiskotuttaa eikä jaksaisi lähteä liikkelle, kuvittele, kuinka hyvä olo treenin jälkeen tulee ja kuinka olet taas askeleen lähempänä tavoitettasi.

4) Älä luovuta.

Satunnaiset repsahdukset eivät pilaa mitään, jos kokonaiskuva on kunnossa. Älä muhi itsesäälissä, sillä et hyödy siitä mitään, vaan unohda asia ja jatka eteenpäin. Jos taas treenin aikana tuntuu, ettet enää jaksa, älä luovuta vaan päätä, että jaksatpas. Tällä on käsittämättömän suuri merkitys. Voit jopa yrittää irtautua mielen tasolla väsymystilasta ja käskyttää itseäsi ikään kuin ulkoapäin.

Jossain vaiheessa voi sitten myös palkita itsensä pullistemalla hauista peilin edessä. :)

Tässä nyt ei tosin juuri kehumista ole, edes verisuoni ei enää pullistele. :)

Tiedän, että elämä ei ole aina näin yksinkertaista ja kaikilla on omat arjen pyörityksensä. Nämä ovat kuitenkin hyviä perusprinsiippejä, jos haluaa liikunnan säännölliseksi osaksi elämää. En itsekään aina jaksa ja tarvitsen tahdonvoimaa. Joskus makaan sohvalla juoksutrikoot jalassa ja harkitsen vakavasti siihen jäämistä, mutta sitten vain päätän, että hoidan asian. Ja onko ketään joskus harmittanut, että miksi tuli mentyä lenkille tai salille eikä jäänyt vain sohvalle? En usko.