Tervehdys!
Näin ennen joulua ajattelin vielä julkaista arvion uudesta bodypumpista eli ohjelmasta numero 88. Käyn bodypumpissa kaksi tai kolme kertaa viikossa, joten se on aika tärkeä osa treeneistäni. Odotan aina mielenkiinnolla, millainen ohjelma tulee.
En ole liiemmin pitänyt parista edellisestä ohjelmasta kokonaisuuksina, vaikka yksittäisissä biiseissä on ollut helmiä. En oikeastaan osaa sanoa, mikä niissä mätti, tietynlainen fiilis jäi vain puuttumaan.
Yleensä ensimmäisellä kerralla uudessa pumpissa tulee sellainen olo, että no enpä tiedä. Mutta myöhemmin kun oppii laittamaan oikeat painot ja ottamaan energian musiikista, ohjelmaan saattaa tykästyä paljonkin. Tästä uudesta pumpista pidin heti. Olin aivan naatti, mikä on hyvä merkki, koska ekalla kerralla en yleensä saa oikein tuntumaa. Pidän myös musasta, vaikka se onkin melkoista soittolistakamaa – mielestäni sellainen sopii kuitenkin pumpin ideaan ja tunnelmaan.
Miinusta annan siitä, ettei ole normaaleja punnerruksia lainkaan. Punnerrushan on aivan mahtava liike, enkä ymmärrä, miksi sitä ei ole nyt eikä ollut edellisessäkään ohjelmassa.
Takana on nyt neljä kertaa uutta ohjelmaa. Tässä arvio biisi biisiltä. Bodypumpissahan siis treenataan kutakin lihasryhmää aina yhden kappaleen ajan.
Pahoittelen, että tässä postauksessa ei ole kuvia. Syynä on se, etten varasta kuvia netistä vaan käytän ainoastaan omiani, ja bodypumpeissa en luonnollisestikaan kuvaile.
1) Lämmittely / Tonight ft. Ne-Yo – Jessica Sanchez
Tästä ei ole erityistä sanottavaa, sillä lämmittelyt tuntuvat aina pumpissa samalta. Rauhallinen ja kevyt lämmittely.
2) Kyykyt / Killer ft. Dee Freer (Crush Remix) – SKisM
Tästä kyykkybiisistä en oikein pidä. Aika kevyt biisi, en saa oikein tuntumaa jättireisiini. Pitäisi ladata hirveästi painoa tankoon, mutta 25 kiloa on maksimi, jonka pystyn pitämään niin pitkään yläselän/hartioiden päällä, muuten se painaa ikävästi. Toivoisin, että nämä kyykkybiisit kehittyisivät itsessään rankempaan suuntaan, vaikkapa enemmän joustoja pitkinä sarjoina.
3) Rinta / A Little Party Never Killed Nobody (All We Got) – Fergie
Tämä on hyvä biisi, kunhan oppii säätämään painot kohdalleen. Tehdään sekä tangolla että irtopainoilla. Mukavaa vaihtelua, uusi liike irtopainoilla. Painoa saa ladata tavallista enemmän, ei siis raskaimmista päästä.
4) Selkä / Somebody (Cc.K Remix) – Jens O.
Paljon pystypunnerruksia ja suurta suosikkiani maastavetoa. Rankkuudeltaan keskitasoa.
5) Ojentajat / Can’t Hold Us feat. Ray Dalton – Macklemore & Ryan Lewis
Aiaiai, tää on huippu. Tajuton määrä toistoja, polttaa jo heti alussa. Paljon ojentajia niskan takaa, mutta silti kivasti vaihtelua liikkeissä, on myös punnerruksia steppilaudalla ja kickbackeja.
6) Hauikset / Up in the Air – Thirty Seconds to Mars
Vaikka hauisbiisi olisi minkälainen, aina saa tuntumaan, sillä kyseessä on niin pieni lihas. Ja tässä ei ole mitään valittamista. Menoon sopiva biisi ja vaihteleva sisältö. Mukavaa, että tehdään sekä normaalia hauiskääntöä että kiertoa ja sekä tangolla että irtopainoilla.
7) Askelkyykyt / Play Hard ft. Ne-Yo, Akon – David Guetta
No niin, nyt on hyvää kamaa. Lataan aina suuret odotukset askelkyykyille, koska alun kyykyt ei tosiaan kohdallani mene oikein perille. Askelkyykyissä voi paikata tilannetta. Ja tässä se mahdollisuus todellakin tarjoutuu. Kaava on normaali: aluksi jonkin verran kyykkyjä ja sitten askelkyykkyjä, ja ne eivät ihan heti lopu. Pakaroissa ja reisissä polttaa tämän jälkeen. Tykkään ja paljon.
8) Olkapäät / Raving – G! Mix – Brooklyn Bounce & Giorno
Tästä saa halutessaan tosi rankan, lopun pystypunnerrukset ovat hirveitä – hyvällä tavalla. Pidän paljon. Bodypumpin olkapäätreeni on aina hyvä muutenkin ja oikeastaan kerta kerralta vaan mennyt parempaan suuntaan.
9) Vatsat / Only You - Ellie Goulding
Onneksi pumpissa ollaan palattu vatsoissa perusasioihin. Mielestäni edellisillä kerroilla homma on mennyt leikkimiseksi painojen kanssa. Nyt tehdään vartalon omalla painolla rauhalliseen tahtiin ja ajatuksen kanssa. Itse saan ihan hyvän tuntuman, tosin kappale saisi olla pidempi.
10) Venyttely / Give Me Love ft. Seal - LL Cool J
Venyttely tuntuu myös aina samalta, ei kummempaa sanottavaa. Plussaa siitä, ettei ole ainaista Nickelbackia tai Pinkiä, aargh.
Nyt toivotan hyvää joulua teille lukijoille! Palaan asiaan joulunpyhien jälkeen ja kirjoitan mitä luultavimmin siitä, millainen kaveri on vaaka. :)
sunnuntai 22. joulukuuta 2013
sunnuntai 8. joulukuuta 2013
Syötkö liikaa lounaalla?
Sunnuntai-iltaa!
Ylellä oli muutama viikko sitten hyvä juttu siitä, millaisia määriä ihmiset syövät työpaikkaruokaloissa – konttorirotatkin saattavat kiskoa kilon edestä ruokaa lounaalla! Sehän on yksiselitteisesti järjetöntä.
En selviä itsekään tästä puhtain paperein. Aivan liian usein tulee ahmittua töissä tarpeettoman suuria annoksia (en tosin usko, että sentään kiloa työnnän kurkusta alas). Kuten kaikki tietävät, seurauksena liiallisesta syömisestä on pöhöttynyt, turpea ja väsähtänyt olo. Pidemmällä aikavälillä seuraukset näkyvät vyötäröllä.
Ei ole mitään järkeä ahmia lounaalla valtava annos ja kuvitella jaksavansa sillä koko päivän. Jos syö kerran päivässä ison annoksen ja yrittää sinnitellä sillä pitkälle iltaan, käy niin, että illalla sortuu ahmimaan tai paikkaamaan tilannetta epäterveellisellä pikaruualla & herkuilla. Viisainta on syödä säännöllisesti ja kohtuullisia annoskokoja, ettei verensokeri heittele ja energiaa riittää koko päivän. Itse syön parin tunnin välein. Monen ongelma on varmaan myös se, että aamupala jää välistä – on aivan selvää, että jos näin tekee, keho reagoi ja lounasaikaan on jo kammottava nälkä.
Mutta mikä ajaa syömään töissä liikaa? Omalla kohdallani on monia syitä. En usko, että aika, jolloin lounastan töissä, on ruokarytmiini luonnollinen varsinkaan aamuvuoroissa. Aamupainotteinen aineenvaihduntani laukkaa kiivaana ja huutaa lämmintä ruokaa jo ennen kuin lounasravintolat ovat ehtineet pistää kattilat tulille. Näin on siitäkin huolimatta, että syön erittäin runsaan aamupalan ja ennen lounasta vielä hedelmän ja kirsikkatomaatteja, joskus myös rahkaa. Toki myös kova kulutus vaikuttaa siihen, että suolissa kurnii lounasaikaan.
Merkittävä syy on myös puhdas ahneus, itsehillinnän puute ja suunnaton rakkaus ruokaa kohtaan. Yksin elävänä ja kiireisenä ei tule useinkaan taiottua ihmeellisiä lounaita, vaan jotain yksinkertaista ja nopeaa perusruokaa. Työpaikkaruokaloissa sitten notkuvat pöydät vetävät puoleensa niin, että itsekontrolli katoaa.
Kotona lounassyömisessäni ei ole ongelmaa. Annoksen koostamisessa käytän seuraavaa perussääntöä: pieni määrä pastaa / riisiä (esim. desi keittämätöntä pastaa), 100 grammaa lihaa, kalaa tai kasvispääraaka-ainetta ja loput salaattia. Yksinkertaista ja toimivaa: nälkä ei enää vaivaa ja olo on kevyt. Tässä tämänpäiväinen huikaiseva gourmetlounas:
Usein ajatellaan, että pelkästään sokerin ja rasvan mättäminen on syynä liikakiloihin, mutta kyllä suuri vaikutus on myös sillä, jos syö epäsäännöllisesti ja valtavia annoksia. Mitään ruokaa ei voi syödä tavattomia määriä, ja epäsäännöllisyys johtaa helposti kontrolloimattomaan syömiseen.
Ylellä oli muutama viikko sitten hyvä juttu siitä, millaisia määriä ihmiset syövät työpaikkaruokaloissa – konttorirotatkin saattavat kiskoa kilon edestä ruokaa lounaalla! Sehän on yksiselitteisesti järjetöntä.
En selviä itsekään tästä puhtain paperein. Aivan liian usein tulee ahmittua töissä tarpeettoman suuria annoksia (en tosin usko, että sentään kiloa työnnän kurkusta alas). Kuten kaikki tietävät, seurauksena liiallisesta syömisestä on pöhöttynyt, turpea ja väsähtänyt olo. Pidemmällä aikavälillä seuraukset näkyvät vyötäröllä.
Ei ole mitään järkeä ahmia lounaalla valtava annos ja kuvitella jaksavansa sillä koko päivän. Jos syö kerran päivässä ison annoksen ja yrittää sinnitellä sillä pitkälle iltaan, käy niin, että illalla sortuu ahmimaan tai paikkaamaan tilannetta epäterveellisellä pikaruualla & herkuilla. Viisainta on syödä säännöllisesti ja kohtuullisia annoskokoja, ettei verensokeri heittele ja energiaa riittää koko päivän. Itse syön parin tunnin välein. Monen ongelma on varmaan myös se, että aamupala jää välistä – on aivan selvää, että jos näin tekee, keho reagoi ja lounasaikaan on jo kammottava nälkä.
 |
| Tässä kuva taannoiselta lounaaltani töistä - tästä ei tullut ähkyä. |
Mutta mikä ajaa syömään töissä liikaa? Omalla kohdallani on monia syitä. En usko, että aika, jolloin lounastan töissä, on ruokarytmiini luonnollinen varsinkaan aamuvuoroissa. Aamupainotteinen aineenvaihduntani laukkaa kiivaana ja huutaa lämmintä ruokaa jo ennen kuin lounasravintolat ovat ehtineet pistää kattilat tulille. Näin on siitäkin huolimatta, että syön erittäin runsaan aamupalan ja ennen lounasta vielä hedelmän ja kirsikkatomaatteja, joskus myös rahkaa. Toki myös kova kulutus vaikuttaa siihen, että suolissa kurnii lounasaikaan.
Merkittävä syy on myös puhdas ahneus, itsehillinnän puute ja suunnaton rakkaus ruokaa kohtaan. Yksin elävänä ja kiireisenä ei tule useinkaan taiottua ihmeellisiä lounaita, vaan jotain yksinkertaista ja nopeaa perusruokaa. Työpaikkaruokaloissa sitten notkuvat pöydät vetävät puoleensa niin, että itsekontrolli katoaa.
Kotona lounassyömisessäni ei ole ongelmaa. Annoksen koostamisessa käytän seuraavaa perussääntöä: pieni määrä pastaa / riisiä (esim. desi keittämätöntä pastaa), 100 grammaa lihaa, kalaa tai kasvispääraaka-ainetta ja loput salaattia. Yksinkertaista ja toimivaa: nälkä ei enää vaivaa ja olo on kevyt. Tässä tämänpäiväinen huikaiseva gourmetlounas:
Usein ajatellaan, että pelkästään sokerin ja rasvan mättäminen on syynä liikakiloihin, mutta kyllä suuri vaikutus on myös sillä, jos syö epäsäännöllisesti ja valtavia annoksia. Mitään ruokaa ei voi syödä tavattomia määriä, ja epäsäännöllisyys johtaa helposti kontrolloimattomaan syömiseen.
lauantai 30. marraskuuta 2013
Syksy on paras aika juoksemiselle - ööh?
Tervehdys!
Aloitin tämän postauksen jo pari viikkoa sitten ajatuksella, että syksy on parasta aikaa juoksemiselle. Mutta kun taas kerran olin lenkillä synkässä sadesäässä pipo syvällä päässä, tajusin, että ei tämä loppusyksy kyllä ole. Alkusyksy on kiva, mutta marraskuu...
Siinä mielessä syksy kaikkiaan on kuitenkin erinomainen vuodenaika juoksemiselle, että ilma on raikas, hapekas ja kirpeä. Tänä syksynä on ollut myös jänniä lämpimiä pimeitä iltoja ja ruska näytti aiemmin syksyllä parhaimman puolensa, joten sikäli ei voi valittaa. Olen myös käynyt muutaman kerran viime päivinä ennen töitä aamulenkillä kipakassa syyssäässä kaupungin heräillessä, ja se kyllä piristää kummasti. Suosittelen!
Näin loppusyksystä pimeys ja sade alkaa kuitenkin jo tökkiä. Parilla kerralla juoksuryhmämme treeneissä on ollut niin hirveä sää, että kaikki ovat olleet kuin uitettuja koiria. Kuten olen sanonut, ei pimeys tai sade estä lenkkeilyä, mutta mieluumminhan sitä juoksee auringonpaisteessa ja kuivissa vaatteissa.
Ihmettelen joka tapauksessa, miksi puolimaratonit / maratonit ainakin pääkaupunkiseudulla loppuvat niin aikaisin. Syyskuussa vielä on, mutta sitten alkaa hiljentyä dramaattisesti. Syksyhän olisi siinä mielessä hyvää aikaa osallistua, että menot ovat monilla vähentyneet ja pohjalla on pitkä harjoittelukausi. Ehkä järjestäjiä hirvittää, että sade ja harmaus syö osallistujamääriä.
No, kohta tulee talvi ja täytyy miettiä uudelleen lenkkipukeutumista. Näköjään olen tullut varovaisemmaksi ja järkevämmäksi ja aion hankkia ensimmäistä kertaa nastalenkkarit talven varalle, jos löydän tarpeeksi pientä kokoa. Olisiko kenelläkään suosituksia?
Aloitin tämän postauksen jo pari viikkoa sitten ajatuksella, että syksy on parasta aikaa juoksemiselle. Mutta kun taas kerran olin lenkillä synkässä sadesäässä pipo syvällä päässä, tajusin, että ei tämä loppusyksy kyllä ole. Alkusyksy on kiva, mutta marraskuu...
 |
| Marraskuu kaikissa sävyissään. |
Siinä mielessä syksy kaikkiaan on kuitenkin erinomainen vuodenaika juoksemiselle, että ilma on raikas, hapekas ja kirpeä. Tänä syksynä on ollut myös jänniä lämpimiä pimeitä iltoja ja ruska näytti aiemmin syksyllä parhaimman puolensa, joten sikäli ei voi valittaa. Olen myös käynyt muutaman kerran viime päivinä ennen töitä aamulenkillä kipakassa syyssäässä kaupungin heräillessä, ja se kyllä piristää kummasti. Suosittelen!
 |
| Aamulenkillä. |
Näin loppusyksystä pimeys ja sade alkaa kuitenkin jo tökkiä. Parilla kerralla juoksuryhmämme treeneissä on ollut niin hirveä sää, että kaikki ovat olleet kuin uitettuja koiria. Kuten olen sanonut, ei pimeys tai sade estä lenkkeilyä, mutta mieluumminhan sitä juoksee auringonpaisteessa ja kuivissa vaatteissa.
Ihmettelen joka tapauksessa, miksi puolimaratonit / maratonit ainakin pääkaupunkiseudulla loppuvat niin aikaisin. Syyskuussa vielä on, mutta sitten alkaa hiljentyä dramaattisesti. Syksyhän olisi siinä mielessä hyvää aikaa osallistua, että menot ovat monilla vähentyneet ja pohjalla on pitkä harjoittelukausi. Ehkä järjestäjiä hirvittää, että sade ja harmaus syö osallistujamääriä.
 |
| Syksyn värejä, punajuuri-spelttirisotto Armas Pikaruokalassa. |
No, kohta tulee talvi ja täytyy miettiä uudelleen lenkkipukeutumista. Näköjään olen tullut varovaisemmaksi ja järkevämmäksi ja aion hankkia ensimmäistä kertaa nastalenkkarit talven varalle, jos löydän tarpeeksi pientä kokoa. Olisiko kenelläkään suosituksia?
perjantai 8. marraskuuta 2013
Suuri motivaatiopostaus
Heissan!
Monesti kysytään, miten jaksan tai ehdin treenata niin usein. Joskus mietin sitä itsekin, mutta lyhyesti: treenaaminen on itselleni kuin hampaiden pesu, ei mikään ylimääräinen ponnistus. Se on itsestään selvä osa päivää - myös kiva sellainen. Tämä kuulostaa ärsyttävä innokkaalta, mutta treenin jälkeinen hyvä olo ja tunne itsensä ylittämisestä on vaan niin koukuttavaa. Kyllähän se vie aikaa, mutta antaa monen tunnin edestä lisää energiaa. Tässä muutamia vinkkejä, miten säännölliseen liikuntaan voi päästä käsiksi ja pysyä siinä.
1) Aseta tavoite.
Päätä, mitä haluat - esimerkiksi saada paremman kunnon, pudottaa painoa tai hankkia lisää lihasmassaa - ja aseta itsellesi aikataulu. Ota haastava mutta realistinen tavoite. Muista, että on mahdotonta saavuttaa hetkessä tuloksia. Aseta itsellesi myös välitavoitteita, esimerkiksi että jouluun mennessä jaksat juosta seitsemän kilometriä tai tehdä maastavetoa tietynkokoisilla painoilla. Palkitse itsesi myös välitavoitteiden saavuttamisesta.
2) Älä keksi tekosyitä.
Unohda tekosyyt: kaikilla on samanpituinen vuorokausi ja huono ilma ei estä liikkumista. Kaikki on kiinni vain siitä, mihin olet valmis panostamaan ja mitä haluat. Älä tee itsellesi suurta numeroa treenien määrästä tai aikataulusta. Mene salille, lenkille tai mitä ikinä harrastatkaan vatvomatta asiaa päässäsi sen kummemmin tai miettimättä liikaa muita päivän velvoitteitasi. Suunnittele etukäteen viikon treenit ja ajat, jos niissä pysyminen tuntuu hankalalta.
3) Ajattele lopputulosta.
Mieti, kuinka mukavalta tuntuu, kun olet viimein saavuttanut tavoitteesi. Kuvittele itsesi tilanteeseen, jota tavoittelet. Itse maalailen mielessäni esimerkiksi, että juoksen tietyn matkan ennätysvauhtiani tai että vuoden päästä minulla on rautaiset vatsalihakset. Lyhyemmällä aikavälillä, jos laiskotuttaa eikä jaksaisi lähteä liikkelle, kuvittele, kuinka hyvä olo treenin jälkeen tulee ja kuinka olet taas askeleen lähempänä tavoitettasi.
4) Älä luovuta.
Satunnaiset repsahdukset eivät pilaa mitään, jos kokonaiskuva on kunnossa. Älä muhi itsesäälissä, sillä et hyödy siitä mitään, vaan unohda asia ja jatka eteenpäin. Jos taas treenin aikana tuntuu, ettet enää jaksa, älä luovuta vaan päätä, että jaksatpas. Tällä on käsittämättömän suuri merkitys. Voit jopa yrittää irtautua mielen tasolla väsymystilasta ja käskyttää itseäsi ikään kuin ulkoapäin.
Jossain vaiheessa voi sitten myös palkita itsensä pullistemalla hauista peilin edessä. :)
Tiedän, että elämä ei ole aina näin yksinkertaista ja kaikilla on omat arjen pyörityksensä. Nämä ovat kuitenkin hyviä perusprinsiippejä, jos haluaa liikunnan säännölliseksi osaksi elämää. En itsekään aina jaksa ja tarvitsen tahdonvoimaa. Joskus makaan sohvalla juoksutrikoot jalassa ja harkitsen vakavasti siihen jäämistä, mutta sitten vain päätän, että hoidan asian. Ja onko ketään joskus harmittanut, että miksi tuli mentyä lenkille tai salille eikä jäänyt vain sohvalle? En usko.
Monesti kysytään, miten jaksan tai ehdin treenata niin usein. Joskus mietin sitä itsekin, mutta lyhyesti: treenaaminen on itselleni kuin hampaiden pesu, ei mikään ylimääräinen ponnistus. Se on itsestään selvä osa päivää - myös kiva sellainen. Tämä kuulostaa ärsyttävä innokkaalta, mutta treenin jälkeinen hyvä olo ja tunne itsensä ylittämisestä on vaan niin koukuttavaa. Kyllähän se vie aikaa, mutta antaa monen tunnin edestä lisää energiaa. Tässä muutamia vinkkejä, miten säännölliseen liikuntaan voi päästä käsiksi ja pysyä siinä.
1) Aseta tavoite.
Päätä, mitä haluat - esimerkiksi saada paremman kunnon, pudottaa painoa tai hankkia lisää lihasmassaa - ja aseta itsellesi aikataulu. Ota haastava mutta realistinen tavoite. Muista, että on mahdotonta saavuttaa hetkessä tuloksia. Aseta itsellesi myös välitavoitteita, esimerkiksi että jouluun mennessä jaksat juosta seitsemän kilometriä tai tehdä maastavetoa tietynkokoisilla painoilla. Palkitse itsesi myös välitavoitteiden saavuttamisesta.
2) Älä keksi tekosyitä.
Unohda tekosyyt: kaikilla on samanpituinen vuorokausi ja huono ilma ei estä liikkumista. Kaikki on kiinni vain siitä, mihin olet valmis panostamaan ja mitä haluat. Älä tee itsellesi suurta numeroa treenien määrästä tai aikataulusta. Mene salille, lenkille tai mitä ikinä harrastatkaan vatvomatta asiaa päässäsi sen kummemmin tai miettimättä liikaa muita päivän velvoitteitasi. Suunnittele etukäteen viikon treenit ja ajat, jos niissä pysyminen tuntuu hankalalta.
3) Ajattele lopputulosta.
Mieti, kuinka mukavalta tuntuu, kun olet viimein saavuttanut tavoitteesi. Kuvittele itsesi tilanteeseen, jota tavoittelet. Itse maalailen mielessäni esimerkiksi, että juoksen tietyn matkan ennätysvauhtiani tai että vuoden päästä minulla on rautaiset vatsalihakset. Lyhyemmällä aikavälillä, jos laiskotuttaa eikä jaksaisi lähteä liikkelle, kuvittele, kuinka hyvä olo treenin jälkeen tulee ja kuinka olet taas askeleen lähempänä tavoitettasi.
4) Älä luovuta.
Satunnaiset repsahdukset eivät pilaa mitään, jos kokonaiskuva on kunnossa. Älä muhi itsesäälissä, sillä et hyödy siitä mitään, vaan unohda asia ja jatka eteenpäin. Jos taas treenin aikana tuntuu, ettet enää jaksa, älä luovuta vaan päätä, että jaksatpas. Tällä on käsittämättömän suuri merkitys. Voit jopa yrittää irtautua mielen tasolla väsymystilasta ja käskyttää itseäsi ikään kuin ulkoapäin.
Jossain vaiheessa voi sitten myös palkita itsensä pullistemalla hauista peilin edessä. :)
 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Tässä nyt ei tosin juuri kehumista ole, edes verisuoni ei enää pullistele. :) |
Tiedän, että elämä ei ole aina näin yksinkertaista ja kaikilla on omat arjen pyörityksensä. Nämä ovat kuitenkin hyviä perusprinsiippejä, jos haluaa liikunnan säännölliseksi osaksi elämää. En itsekään aina jaksa ja tarvitsen tahdonvoimaa. Joskus makaan sohvalla juoksutrikoot jalassa ja harkitsen vakavasti siihen jäämistä, mutta sitten vain päätän, että hoidan asian. Ja onko ketään joskus harmittanut, että miksi tuli mentyä lenkille tai salille eikä jäänyt vain sohvalle? En usko.
keskiviikko 23. lokakuuta 2013
Salijumitusta
Tervehdys!
Salitreeni jumittaa nyt jostakin syystä. Joskus huomaan istuvani laitteessa ja olevani omissa ajatuksissani. Joskus ei tule edes kunnolla hiki.
Tykkään kyllä tälläkin hetkellä käydä salilla, mutta voiman kehittymisen kannalta jokin mättää nyt ja on keskittymisvaikeuksia. Treenit ovat olleet lähinnä voimaa ylläpitäviä. Ehkä sellainen samanlainen polte puuttuu kuin vaikkapa kesällä ja keväällä. Silloin painot nousivat suurempiin vähän väliä ja saatoin innoissani lähestulkoon hyppiä voltteja salitreenin jälkeen.
Olenkin katsonut parhaaksi hieman vähentää varsinaista raudannostamista ja keskittyä enemmän tällä hetkellä paremmin sujuviin bodypumppiin ja juoksemiseen. Aion tehdä tulevinakin viikkoina salitreeniä, vain vähän vähemmän - vähintään kerran ja mieluiten kaksi kertaa viikossa - ja yrittää löytää kevään kaltaisen flow'n uudelleen, mutta en ota stressiä asiasta.
Ihmisillä on erilaisia vaiheita elämässään: joskus maistuu ja sujuu paremmin toinen laji ja joskus toinen. Silloin voi muuttaa hieman painopistettä. Kuulostella itseään ja hakea energiaa sieltä, mistä sitä eniten tulee ja mikä tuntuu parhaimmalta. Ja vaihtoehtojahan on.
Tämän kummempaa kuvamateriaalia ei nyt ole. Kanssatreenaajat ovat vaikuttaneet kovin myrtseiltä - syksykö kenties masentaa - niin en ole viitsinyt kysellä kuvausapuja. Ostin muuten uudet treenihousut, jotka näkyvät kuvassa. Tykkään kovasti!
Laitetaanpa tähän loppuun nyt vielä kevennys. Olin taannoin Barcelonassa ja kun katselin kotona kuvia, olin vetää kahvit väärään kurkkuun. On siellä salilla jotain tehty, kun jalka näyttää noin jättimäiseltä, ainakin omiin silmiin. Ehkä ihan hyvä vähän vähentää voimatreeniä...
Seuraavaan kertaan!
Salitreeni jumittaa nyt jostakin syystä. Joskus huomaan istuvani laitteessa ja olevani omissa ajatuksissani. Joskus ei tule edes kunnolla hiki.
Tykkään kyllä tälläkin hetkellä käydä salilla, mutta voiman kehittymisen kannalta jokin mättää nyt ja on keskittymisvaikeuksia. Treenit ovat olleet lähinnä voimaa ylläpitäviä. Ehkä sellainen samanlainen polte puuttuu kuin vaikkapa kesällä ja keväällä. Silloin painot nousivat suurempiin vähän väliä ja saatoin innoissani lähestulkoon hyppiä voltteja salitreenin jälkeen.
Olenkin katsonut parhaaksi hieman vähentää varsinaista raudannostamista ja keskittyä enemmän tällä hetkellä paremmin sujuviin bodypumppiin ja juoksemiseen. Aion tehdä tulevinakin viikkoina salitreeniä, vain vähän vähemmän - vähintään kerran ja mieluiten kaksi kertaa viikossa - ja yrittää löytää kevään kaltaisen flow'n uudelleen, mutta en ota stressiä asiasta.
Ihmisillä on erilaisia vaiheita elämässään: joskus maistuu ja sujuu paremmin toinen laji ja joskus toinen. Silloin voi muuttaa hieman painopistettä. Kuulostella itseään ja hakea energiaa sieltä, mistä sitä eniten tulee ja mikä tuntuu parhaimmalta. Ja vaihtoehtojahan on.
Tämän kummempaa kuvamateriaalia ei nyt ole. Kanssatreenaajat ovat vaikuttaneet kovin myrtseiltä - syksykö kenties masentaa - niin en ole viitsinyt kysellä kuvausapuja. Ostin muuten uudet treenihousut, jotka näkyvät kuvassa. Tykkään kovasti!
Laitetaanpa tähän loppuun nyt vielä kevennys. Olin taannoin Barcelonassa ja kun katselin kotona kuvia, olin vetää kahvit väärään kurkkuun. On siellä salilla jotain tehty, kun jalka näyttää noin jättimäiseltä, ainakin omiin silmiin. Ehkä ihan hyvä vähän vähentää voimatreeniä...
Seuraavaan kertaan!
maanantai 7. lokakuuta 2013
Viikon treenit - jotain uutta, jotain vanhaa
Ajattelin nyt kirjoittaa viime viikon liikunnoista, koska tämä oli vähän erilainen viikko kuin yleensä. Uusia juttuja ja vanhoja tuttuja eri sykkeillä tehtynä. Tässä viime viikon treenit:
MA: Salitreeni alavartalolle (1 h) + CXWORX (0,5 h)
TI: Juoksuryhmän yhteislenkki, 10 km
KE: Bodypump (55 min)
TO: Lepo
PE: Juoksulenkki, 7 km
LA: Juoksulenkki, 8 km
SU: Kävely 7 km + juoksu korkeilla sykkeillä 3 km
Uutena treeninä kävin vatsaan, selkään ja pakaroihin keskittyneellä CXWORX-tunnilla sekä pitkästä aikaa kävelyretkellä. Lisäksi juoksuryhmän yhteislenkki oli viime viikolla itselleni normaalia kovempaa lenkkivauhtia ja tuntui jaloissa vielä seuraavanakin päivänä. Juoksin myös puuskutusmeiningillä muutaman kilometrin pätkän viikonloppuna. Hyvä kyllä kerrankin vähän haastaa itseään eikä aina lönkötellä omalla mukavuusalueella. Tekee hyvä kunnon kehitykselle ja myös motivaatiolle kokeilla jotain uutta.
 |
| Lauantaina juoksulenkillä. |
Olin viikonlopun perheen luona, ja käytiin lauantain juoksulenkin lisäksi tosiaan sunnuntaina yhdessä äidin ja siskon kanssa kävelyretkellä merkityllä polulla. En harrasta kävelylenkkejä, koska hölkkääminen on itselleni jotenkin luontevampaa ja kivempaa kaikella tapaa. Taitaa olla sukuvika: äiti kun sanoi sunnuntain kävelyretken jälkeen, että jalat ihan jäykät ja että juoksussa jalat tulee jotenkin rennommiksi ja notkeimmiksi. Mulla ihan sama juttu, merkillistä. Oli se kävely silti ihan mukavaa. Ei aina tarvitse repiä itsestä kaikkea irti, se olisi allekirjoittaneenkin hyvä joskus muistaa.
Tässä vähän kuvafiilistelyä ko. retkeltä. Oli upea sää: aurinko paistoi ja lämmin. Hyvä, että tällaisia merkittyjä reittejä on.
Kirjoitan toiste lisää CXWORX-tunneista ja juoksuryhmästä. Täytyy kerätä ensin enemmän kokemusta niistä. Kivaa viikkoa!
sunnuntai 29. syyskuuta 2013
Yövuoron eväät & väliliikunnat
Tervehdys kahden yövuoron keskeltä,
Olen huomannut, että terveellisen ja järkevän syömisen kannalta yövuorot ovat itselleni melkoinen haaste. Olen kaikista nälkäisin yö- ja aamuaikaan. Saatan herätä aamuyöllä syömään ja jatkaa unia. Aamuisin yleensä herään siihen, että vatsa kurnii. Lienee selvää, mitä tapahtuu, kun olen koko yön hereillä...
Ennen yövuoroa syön melko täyttävän aterian ja juon ison kupin kahvia. Perusevääni yöksi on seuraavat: minitomaatteja ja viinirypäleitä, banaani, pari siivua ruisleipää ja sokeriton energiajuoma. Lisäksi syön yövuorossa vielä siellä olevia hedelmiä ja yleensä vielä leivänsiivun tai pari ennen varsinaista aamupalaa. Ja tosiaan vielä juuri ennen kotiin lähtöä syön runsaahkon aamupalan töissä, yleensä jälleen kerran leipää meetvurstilla ja juustolla ryyditettynä ja/tai croissantteja. En käytä kotona leikkeleitä enkä juustoa, croissanteista nyt puhumattakaan, mutta yövuoron jälkeen elimistöni huutaa rasvaa. En tiedä, kehtaanko edes sanoa, mutta lisäksi saatan vielä syödä kotona ennen nukkumaanmenoa puuroa. Järkyttävää!
Olen koko yön siis yleensä tavattoman nälkäinen. Se varmaan johtuu paitsi aineenvaihdunnastani myös siitä, että tarvin yöllä energiaa pysyäkseni virkeänä. Tiedän myös ihmisiä, jotka eivät voi syödä juuri mitään yövuorossa, koska heidän elimistönsä menee sekaisin, sillä se ei ole tottunut sulattaman ruokaa yöllä. Uskoisin, että etenkin liiallinen rasvaisen tai sokerisen ravinnon syöminen yöllä voi aihettaa vatsakramppeja.
Käytännössä siis syön varmaan valtaosan päivän kaloreista yhden yön aikana, mutta miksi kiduttaisin itseäni työskentelemällä nälkäisenä? Hiilarihimoa voisin kyllä ehdottomasti karsia. Olen miettinyt, että pähkinät energiatiheydessään voisivat olla hyviä juuri yöaikaan. Juuri napostelutyyppinen syöminen (viinirypäleet, minitomaatit) samalla kun kirjoittaa tuntuu pitävän virkeänä. Kaikki syöminen luonnollisesti tapahtuu tietokoneen edessä. En ehkä suostu luopumaan aamuisesta meetvurstista ja juustosta, vaikka eiväthän ne mitenkään rasvaprosentin alennustavoitteitani tue. Sitäpaitsi yövuoroja on suhteessa melko harvoin, joten mitään dramaattista tuhoa tällä ei saa aikaan.
Entäpäs sitten liikunnat? Yövuoron jälkeen nukun helposti pitkälle iltapäivään, jopa neljään. Yövuoron jälkeen on vähän sumuinen olo, vaikkakin olen hyvä toipumaan niistä. Kun herään, juon vain kahvin ja lähden välittömästi lenkille tai ryhmäliikuntaan. Aina. On ihan eri olo mennä seuraavaan yövuoroon tai jatkaa iltaa, kun on virkistynyt ja reipas olo. Etenkin raikas ulkoilma tuulettaa aivot mukavasti, suosittelen.
Olen huomannut, että terveellisen ja järkevän syömisen kannalta yövuorot ovat itselleni melkoinen haaste. Olen kaikista nälkäisin yö- ja aamuaikaan. Saatan herätä aamuyöllä syömään ja jatkaa unia. Aamuisin yleensä herään siihen, että vatsa kurnii. Lienee selvää, mitä tapahtuu, kun olen koko yön hereillä...
Ennen yövuoroa syön melko täyttävän aterian ja juon ison kupin kahvia. Perusevääni yöksi on seuraavat: minitomaatteja ja viinirypäleitä, banaani, pari siivua ruisleipää ja sokeriton energiajuoma. Lisäksi syön yövuorossa vielä siellä olevia hedelmiä ja yleensä vielä leivänsiivun tai pari ennen varsinaista aamupalaa. Ja tosiaan vielä juuri ennen kotiin lähtöä syön runsaahkon aamupalan töissä, yleensä jälleen kerran leipää meetvurstilla ja juustolla ryyditettynä ja/tai croissantteja. En käytä kotona leikkeleitä enkä juustoa, croissanteista nyt puhumattakaan, mutta yövuoron jälkeen elimistöni huutaa rasvaa. En tiedä, kehtaanko edes sanoa, mutta lisäksi saatan vielä syödä kotona ennen nukkumaanmenoa puuroa. Järkyttävää!
 |
| Normaalit yöeväät. |
Olen koko yön siis yleensä tavattoman nälkäinen. Se varmaan johtuu paitsi aineenvaihdunnastani myös siitä, että tarvin yöllä energiaa pysyäkseni virkeänä. Tiedän myös ihmisiä, jotka eivät voi syödä juuri mitään yövuorossa, koska heidän elimistönsä menee sekaisin, sillä se ei ole tottunut sulattaman ruokaa yöllä. Uskoisin, että etenkin liiallinen rasvaisen tai sokerisen ravinnon syöminen yöllä voi aihettaa vatsakramppeja.
Käytännössä siis syön varmaan valtaosan päivän kaloreista yhden yön aikana, mutta miksi kiduttaisin itseäni työskentelemällä nälkäisenä? Hiilarihimoa voisin kyllä ehdottomasti karsia. Olen miettinyt, että pähkinät energiatiheydessään voisivat olla hyviä juuri yöaikaan. Juuri napostelutyyppinen syöminen (viinirypäleet, minitomaatit) samalla kun kirjoittaa tuntuu pitävän virkeänä. Kaikki syöminen luonnollisesti tapahtuu tietokoneen edessä. En ehkä suostu luopumaan aamuisesta meetvurstista ja juustosta, vaikka eiväthän ne mitenkään rasvaprosentin alennustavoitteitani tue. Sitäpaitsi yövuoroja on suhteessa melko harvoin, joten mitään dramaattista tuhoa tällä ei saa aikaan.
Entäpäs sitten liikunnat? Yövuoron jälkeen nukun helposti pitkälle iltapäivään, jopa neljään. Yövuoron jälkeen on vähän sumuinen olo, vaikkakin olen hyvä toipumaan niistä. Kun herään, juon vain kahvin ja lähden välittömästi lenkille tai ryhmäliikuntaan. Aina. On ihan eri olo mennä seuraavaan yövuoroon tai jatkaa iltaa, kun on virkistynyt ja reipas olo. Etenkin raikas ulkoilma tuulettaa aivot mukavasti, suosittelen.
sunnuntai 15. syyskuuta 2013
Arjen valintoja - portaat vai hissi
Tänään ajattelin pohdiskella hyötyliikuntaa. Tämä aihe pälkähti päähäni, kun kipusin ties kuinka monetta kertaa saman
päivän aikana ylös portaita kotiin. Meillä on nimittäin menossa
hissiremontti, ollut jo aika pitkään. Ihan kivaa ekstaliikuntaa saa
kyllä päivään, kun kapuaa jatkuvasti ylös ja alas. Yritän joskus jopa ihan painaa kantapäätä maahan, että saisin kivutessani tuntumaa takapuoleen. :) Kaikkea sitä ihminen on valmis tekemään päästäkseen lättäahterista eroon. No joo, se siitä.
Hyötyliikunta on hyvä kaveri painonhallinnassa, vaikkei sillä lihaksia kasvatetakaan. Omalla kohdallani hyötyliikunta näkyy eniten pyöräilyssä - pyöräilen lähes ympäri vuoden uskollisen tsygäni eli Vipiksen kanssa kaikkialle - töihin, salille, jopa baariin. Työpaikka sijaitsee reilun kilometrin päässä, joten sillä ei juuri merkitystä ole, mutta salille matkaa on monta kilometriä ja usein käyn kaupungilla tai kaverilla saman päivän aikana, niin 20 km pyörän selässä tulee aika helposti päivässä täyteen. Sade tai muut sääasiat eivät vaikuta valintoihini, ellei vettä tule ihan kaatamalla.
Tämä esimerkki menee vähän ohi aiheesta, koska juokseminen ei ole hyötyliikuntaa, mutta toimikoon esimerkkinä siitä, miten arjen ja liikunnan voi yhdistää: aikanaan kun pudotin kymmenen kiloa, hyödynsin kaikki mahdollisuudet liikkua: kävelin kilometrikaupalla yliopistolle ja takaisin joka päivä, juoksin kavereille kylään, hölkkäilin pitkänkin matkan jumppaan. Se meni ehkä jo vähän överiksi, vaikka olikin tehokasta. Hirveää show'ta pakata koko ajan vaihtovaatteita reppuun yms.
Minusta kannattaa hyödyntää kaikki mahdolliset tilaisuudet hyötyliikuntaan. Kesällä huomasin, että marjastaminen on hyötyliikuntaa parhaimmillaan. Siivoamisenkin jälkeen olen monesti ihan hikimärkä ja lihakset kipeänä, koska puunaan helposti neljä tai viisi tuntia. Ja miksi mennä bussilla tai ratikalla, kun pyöräillessä pääsee usein nopeammin perille ja voi paremmin säädellä omia aikatauluja. Monesti kyse on aivan pienistä päivittäisistä valinnoista - portaat vai hissi, pyörä vai auto. Hyvin yksinkertaista. Varsinkin sellaisina aikoina, kun aktiiviliikunta on jäänyt vähäiseksi, kannattaa tilannetta paikata hyötyliikunnalla.
Parasta hyötyliikuntaa on tietysti yleinen haahuilu siellä täällä kaupungilla tai luonnossa. Mutta siihen kannattaa valita kunnolliset kengät. Viime viikonloppuna kävelin kilometrikaupalla Suomenlinnassa flip-flopeissa. En tiedä, mitä ajattelin - kantapäät oli ihan hellänä, hädin tuskin selvisin kotiin. Seuraavalla kerralla converset jalkaan.
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille - onneksi on vielä mahtavia ulkoilusäitä!
Hyötyliikunta on hyvä kaveri painonhallinnassa, vaikkei sillä lihaksia kasvatetakaan. Omalla kohdallani hyötyliikunta näkyy eniten pyöräilyssä - pyöräilen lähes ympäri vuoden uskollisen tsygäni eli Vipiksen kanssa kaikkialle - töihin, salille, jopa baariin. Työpaikka sijaitsee reilun kilometrin päässä, joten sillä ei juuri merkitystä ole, mutta salille matkaa on monta kilometriä ja usein käyn kaupungilla tai kaverilla saman päivän aikana, niin 20 km pyörän selässä tulee aika helposti päivässä täyteen. Sade tai muut sääasiat eivät vaikuta valintoihini, ellei vettä tule ihan kaatamalla.
 |
| Minä ja Vipis, erottamaton parivaljakko. |
Tämä esimerkki menee vähän ohi aiheesta, koska juokseminen ei ole hyötyliikuntaa, mutta toimikoon esimerkkinä siitä, miten arjen ja liikunnan voi yhdistää: aikanaan kun pudotin kymmenen kiloa, hyödynsin kaikki mahdollisuudet liikkua: kävelin kilometrikaupalla yliopistolle ja takaisin joka päivä, juoksin kavereille kylään, hölkkäilin pitkänkin matkan jumppaan. Se meni ehkä jo vähän överiksi, vaikka olikin tehokasta. Hirveää show'ta pakata koko ajan vaihtovaatteita reppuun yms.
Minusta kannattaa hyödyntää kaikki mahdolliset tilaisuudet hyötyliikuntaan. Kesällä huomasin, että marjastaminen on hyötyliikuntaa parhaimmillaan. Siivoamisenkin jälkeen olen monesti ihan hikimärkä ja lihakset kipeänä, koska puunaan helposti neljä tai viisi tuntia. Ja miksi mennä bussilla tai ratikalla, kun pyöräillessä pääsee usein nopeammin perille ja voi paremmin säädellä omia aikatauluja. Monesti kyse on aivan pienistä päivittäisistä valinnoista - portaat vai hissi, pyörä vai auto. Hyvin yksinkertaista. Varsinkin sellaisina aikoina, kun aktiiviliikunta on jäänyt vähäiseksi, kannattaa tilannetta paikata hyötyliikunnalla.
Parasta hyötyliikuntaa on tietysti yleinen haahuilu siellä täällä kaupungilla tai luonnossa. Mutta siihen kannattaa valita kunnolliset kengät. Viime viikonloppuna kävelin kilometrikaupalla Suomenlinnassa flip-flopeissa. En tiedä, mitä ajattelin - kantapäät oli ihan hellänä, hädin tuskin selvisin kotiin. Seuraavalla kerralla converset jalkaan.
 |
| Suomenlinnassa. |
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille - onneksi on vielä mahtavia ulkoilusäitä!
sunnuntai 1. syyskuuta 2013
Lempiliike: Lantionnosto
Tervehdys!
Liikejutut näyttävät olevan suosituimpia tekstejä, joten tehdäänpäs sitten niitä! Ja aiaiai, Lempiliike-sarjassa nyt vuorossa oleva lantionnosto onkin yksi nykyisistä supersuosikeistani. Sormet ihan syyhyää, kun tätä naputtelen. Tämä liikehän on myös nykyisessä bodypump-ohjelmassa, mikäs sen parempaa.
Kyseessä on aivan perusliike, joka tuntuu pakaroissa ja takareisissä. Kuten jo aiemmin olen maininnut, etureiteni dominoivat kaikessa, joten takareisiin ja pakaroihin on vaikea saada tuntumaa. Jalkani ovat suorastaan kuin banaanit sivulta katsottuna, kun ajattelee, miten lihasmassa on jakautunut etu- ja takareisien välillä, vaikka treenaan huomattavasti enemmän takareisiä. Lantionnostot painojen avulla kuitenkin toimivat omalla kohdallani.
Tarvitset alustan ja painot (itse käytän lisäksi jalkojen alla steppilautaa alimmalla tasolla, koska se auttaa itseäni saamaan tuntumaa ja on mielestäni hieman rankempi). Voit käyttää millaista painoa ikinä haluatkaan, esimerkiksi levypainoja ilman tankoa tai tangon kanssa - itse suosin jälkimmäistä.
Idea on vallan yksinkertainen. Mene selinmakuulle, laita valitsemasi paino välineestä riippuen joko reisille tai lantiolle. Aseta jalkapohjat maahan lantionlevyiseen asentoon kantapäät lähelle pakaroita. Ala nostaa takapuolta niin, että lantio suoristuu, ja purista pakaroita ylhäällä tiukasti yhteen. Laske takapuoli rauhallisesti alas. Jos haluat saada kunnolla poltetta, älä laske ala-asennossa takapuoltasi aivan maahan asti.
Itselläni on pienoinen ongelma tässä liikkeessä. Voisin laittaa reippaastikin lisää painoa - mutta siinä tapauksessa tanko painaisi kivuliaasti lantioon ja sehän ei ole tarkoitus. Niinpä olen ratkaissut ongelman tekemällä yhden lisäsarjan ja olemalla laskematta takapuolta aivan maahan saakka. Niinkin saa hyvän tuntuman.
Liikejutut näyttävät olevan suosituimpia tekstejä, joten tehdäänpäs sitten niitä! Ja aiaiai, Lempiliike-sarjassa nyt vuorossa oleva lantionnosto onkin yksi nykyisistä supersuosikeistani. Sormet ihan syyhyää, kun tätä naputtelen. Tämä liikehän on myös nykyisessä bodypump-ohjelmassa, mikäs sen parempaa.
Kyseessä on aivan perusliike, joka tuntuu pakaroissa ja takareisissä. Kuten jo aiemmin olen maininnut, etureiteni dominoivat kaikessa, joten takareisiin ja pakaroihin on vaikea saada tuntumaa. Jalkani ovat suorastaan kuin banaanit sivulta katsottuna, kun ajattelee, miten lihasmassa on jakautunut etu- ja takareisien välillä, vaikka treenaan huomattavasti enemmän takareisiä. Lantionnostot painojen avulla kuitenkin toimivat omalla kohdallani.
Tarvitset alustan ja painot (itse käytän lisäksi jalkojen alla steppilautaa alimmalla tasolla, koska se auttaa itseäni saamaan tuntumaa ja on mielestäni hieman rankempi). Voit käyttää millaista painoa ikinä haluatkaan, esimerkiksi levypainoja ilman tankoa tai tangon kanssa - itse suosin jälkimmäistä.
Idea on vallan yksinkertainen. Mene selinmakuulle, laita valitsemasi paino välineestä riippuen joko reisille tai lantiolle. Aseta jalkapohjat maahan lantionlevyiseen asentoon kantapäät lähelle pakaroita. Ala nostaa takapuolta niin, että lantio suoristuu, ja purista pakaroita ylhäällä tiukasti yhteen. Laske takapuoli rauhallisesti alas. Jos haluat saada kunnolla poltetta, älä laske ala-asennossa takapuoltasi aivan maahan asti.
 |
| Arkistojen kätköistä löytyi vain lantionnosto steppilaudan kanssa tehtynä. |
Itselläni on pienoinen ongelma tässä liikkeessä. Voisin laittaa reippaastikin lisää painoa - mutta siinä tapauksessa tanko painaisi kivuliaasti lantioon ja sehän ei ole tarkoitus. Niinpä olen ratkaissut ongelman tekemällä yhden lisäsarjan ja olemalla laskematta takapuolta aivan maahan saakka. Niinkin saa hyvän tuntuman.
perjantai 23. elokuuta 2013
Ups and downs
Tervehdys arvon lukijat, jos teitä vielä on. :) Kirjoitustauko venyi yli kuukauden mittaiseksi. On ollut niin paljon stressiä, hankaluuksia ja kiirettä, että niin nyt vain kävi. Mutta nyt alkaa näyttää aavistuksen paremmalta, joten blogikin varmasti aktivoituu.
Kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsin, tarkoitukseni oli testata kesälomalla nelijakoista saliohjelmaa. No, toisin kävi. Sairastin kaksi viikkoa kolmen viikon lomastani ja kävin vain kerran salilla. Pääsin kuitenkin käymään muutaman otteeseen juoksemassa ja kertaalleen suunnistamassa sekä pelaamassa tennistä. Ne kerrat kyllä osoittivat, että vaihtelu tekee hyvää!
Suunnistuksessa on se hyvä puoli, että se on mielestäni normaaliin hölkkään verrattuna moninkertaisesti rankempaa ja jalat saavat vähän erilaista tuntumaa, kun juoksee keskellä metsää monenlaisessa maastossa - hyppelee ojien yli, liukastelee ja kompuroi mättäissä. Tennistäkin oli aivan mahtavaa pelata pitkästä aikaa. Mukavaa jotain sosiaalistakin välillä harrastaa ja hieman kilpaillakin (vaikkakin siskoni oli aivan omaa luokkaansa). Molemmissa on myös aivoilla tekemistä.
Kesäloman jälkeen sairastelin vielä pariin otteeseen ja oikeastaan olen nyt voinut treenata normaalisti vain viikon. Tuntuu, että vedin roimasti takapakkia. On suorastaan pitänyt hakea fiiliskin uudelleen - aluksi salilla käyminenkin oli yhtä sekavaa hortoilua eikä oikein saanut puristettua täysillä. Ekan bodypumpin jälkeen kuukauteen kävely oli monta päivää lähestulkoon mahdotonta, jalat meni niin jumiin. Ruokailutottumuksetkin ovat olleet vähän niin ja näin ja pari kiloakin tuli tässä kuukauden aikana hankittua, mutta pikkuhiljaa ne on tarkoitus karistaa.
Toisaalta tämä on ollut hyvä opetus siitä, että treenin ja terveellisen syömisen pitää olla elämäntapa - ainakin itselläni, koska muu ei vain toimi. Sairastumisille ei tietenkään voi mitään, mutta jos lähden niiden masentamana löysäilemään ja syömään miten sattuu päivästä toiseen, en voi hyvin ja palaaminen takaisin ruotuun voi olla tosi vaikeaa. Ehdin koukuttaa itseni jopa sokeriin - kun nappasin keksin tai jäätelön tms. lähes joka päivä, niin tämän tavan lopettamisen jälkeen kroppa suorastaan huusi sokeria. Olin kuin vieroituksessa oleva narkkari. :)
No, tämä oli tällainen i'm back -teksti. Seuraavaksi yritän kirjoittaa jotain ihan asiaa - suosituimmat tekstit vaikuttavat liittyvän nimittäin esimerkiksi lihasten hankkimiseen ja tekniikkaan eikä näihin omiin jorinoihini.
Kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsin, tarkoitukseni oli testata kesälomalla nelijakoista saliohjelmaa. No, toisin kävi. Sairastin kaksi viikkoa kolmen viikon lomastani ja kävin vain kerran salilla. Pääsin kuitenkin käymään muutaman otteeseen juoksemassa ja kertaalleen suunnistamassa sekä pelaamassa tennistä. Ne kerrat kyllä osoittivat, että vaihtelu tekee hyvää!
 |
| Äijäsalilla. |
 |
| Jee, viimein juoksemaan. |
Suunnistuksessa on se hyvä puoli, että se on mielestäni normaaliin hölkkään verrattuna moninkertaisesti rankempaa ja jalat saavat vähän erilaista tuntumaa, kun juoksee keskellä metsää monenlaisessa maastossa - hyppelee ojien yli, liukastelee ja kompuroi mättäissä. Tennistäkin oli aivan mahtavaa pelata pitkästä aikaa. Mukavaa jotain sosiaalistakin välillä harrastaa ja hieman kilpaillakin (vaikkakin siskoni oli aivan omaa luokkaansa). Molemmissa on myös aivoilla tekemistä.
 |
| Kartan ihmettelyä suunnistuksissa, kylläkin tässä vasta maaliintulon jälkeen. |
Kesäloman jälkeen sairastelin vielä pariin otteeseen ja oikeastaan olen nyt voinut treenata normaalisti vain viikon. Tuntuu, että vedin roimasti takapakkia. On suorastaan pitänyt hakea fiiliskin uudelleen - aluksi salilla käyminenkin oli yhtä sekavaa hortoilua eikä oikein saanut puristettua täysillä. Ekan bodypumpin jälkeen kuukauteen kävely oli monta päivää lähestulkoon mahdotonta, jalat meni niin jumiin. Ruokailutottumuksetkin ovat olleet vähän niin ja näin ja pari kiloakin tuli tässä kuukauden aikana hankittua, mutta pikkuhiljaa ne on tarkoitus karistaa.
Toisaalta tämä on ollut hyvä opetus siitä, että treenin ja terveellisen syömisen pitää olla elämäntapa - ainakin itselläni, koska muu ei vain toimi. Sairastumisille ei tietenkään voi mitään, mutta jos lähden niiden masentamana löysäilemään ja syömään miten sattuu päivästä toiseen, en voi hyvin ja palaaminen takaisin ruotuun voi olla tosi vaikeaa. Ehdin koukuttaa itseni jopa sokeriin - kun nappasin keksin tai jäätelön tms. lähes joka päivä, niin tämän tavan lopettamisen jälkeen kroppa suorastaan huusi sokeria. Olin kuin vieroituksessa oleva narkkari. :)
No, tämä oli tällainen i'm back -teksti. Seuraavaksi yritän kirjoittaa jotain ihan asiaa - suosituimmat tekstit vaikuttavat liittyvän nimittäin esimerkiksi lihasten hankkimiseen ja tekniikkaan eikä näihin omiin jorinoihini.
keskiviikko 17. heinäkuuta 2013
Kesälomatreenejä odotellessa
Moikka pitkästä aikaa!
Pari viikkoa mennyt edellisestä kirjoituksesta, ou nou. Viime viikot on ollu tosi kiireisiä - olen järkännyt synttäreitäni ja ollut todella kipeä, siinä päällimmäiset syyt blogin hiljaiselolle. Nyt olen kesälomalla, tosin yhä yskässä ja flunssassa. Edellisestä treenistä on aikaa viikko ja seuraavaan menee vielä useita päiviä. Tympii aivan suunnattomasti, mutta en voi tilanteelle mitään, joten turha surkutella tämän enempää.
Mulla oli paljon virityksiä treenimielessä kesälomalleni, mutta niitä on nyt siis pitänyt siirtää. Ensinnäkin olen ihan intoa paukkuen suunnitellut viimeinkin tekeväni salilla nelijakoista ohjelmaa, koska lomalla on aikaa treenata vaikka kuinka ja bodypumppia täällä kesälomapaikassani ei ole.
Olen ajatellut jotakuinkin tällaista jakoa: 1) jalat 2) kädet, olkapäät, rinta 3) pakarat 4) vatsa ja selkä. Tekisin siis napakat treenit kerrallaan vain yhdelle tai parille lihasryhmälle ja kävisin salilla vähintään neljä kertaa viikossa. Yhteen salikertaan menisi aikaa huomattavasti vähemmän kuin normaalisti, puolisen tuntia. Tämä ohjelma myös mahdollistaisi sen, että voisin tehdä lyhyen ja kevyen aerobisen treenin samana päivänä, jee! Eli toisin sanoen voisin hölkkäillä salipäivinä aamulla reipas puoli tuntia ja illalla tehdä lyhytkestoisen lihaskunnon - tai toisinpäin. Ainakin aineenvaihdunta pysyisi aktiivisena koko päivän.
Olen aina haaveillut nelijakoisesta ohjelmasta, mutta käytännössä se ei ole ole normielämässäni järkevää, koska aika ei yleensä riitä neljään salitreeniin viikossa. Normaalistihan teen kaksijakoista ohjelmaa (jalat, pakarat, selkä + kädet, olkapäät, rinta, vatsa), jotta ehdin bodypumpin ja juoksemisen ohella treenata kaikki lihasryhmät salin puolella vähintään kerran viikossa.
Reilut pari viikkoa on kokeilulle naurettavan lyhyt aika, mutta ainakin lihakset saa vähän vaihtelua. Tuloksia syntyisi tuolla ohjelmalla (ts. väsyttämällä tosissaan tietty lihasryhmä ja keskittymällä heikkoihin kohtiin) luultavasti enemmän kuin nykyisellä, mutta en yksinkertaisesti halua luopua pumpista ja lenkkeilystä.
Olen myös ajatellut, että olis kiva laajentaa lajikirjoa nyt kesälomalla, kun on siskokin treeniseurana. Vaikkapa suunnistus, tennis ja sulkapallo vois olla hauskaa vaihtelun vuoksi. Ja saisi olla ulkona.
Ainoastaan yhdestä suunnitelmasta joudun luopumaan - tarkoituksena oli juosta elämäni ensimmäinen puolimaraton Jaakon päivillä Pietarsaaressa reilun viikon kuluttua, mutta sille pitää heittää hyvästit. Okei, olisin varmaan silloin jo periaatteessa normaalissa juoksukunnossa, mutta koska on tällainen sitkeä flunssa ja huono harjoittelu taustalla, niin mieluummin juoksen puolikkaan reippaammilla fiiliksillä syksyllä, jos ajatus silloin vielä houkuttelee.
Toivottavasti huomenna heräisin hiukan terveempänä ja voisin palata mieluusti jo tällä viikolla treeneihin!
Pari viikkoa mennyt edellisestä kirjoituksesta, ou nou. Viime viikot on ollu tosi kiireisiä - olen järkännyt synttäreitäni ja ollut todella kipeä, siinä päällimmäiset syyt blogin hiljaiselolle. Nyt olen kesälomalla, tosin yhä yskässä ja flunssassa. Edellisestä treenistä on aikaa viikko ja seuraavaan menee vielä useita päiviä. Tympii aivan suunnattomasti, mutta en voi tilanteelle mitään, joten turha surkutella tämän enempää.
Mulla oli paljon virityksiä treenimielessä kesälomalleni, mutta niitä on nyt siis pitänyt siirtää. Ensinnäkin olen ihan intoa paukkuen suunnitellut viimeinkin tekeväni salilla nelijakoista ohjelmaa, koska lomalla on aikaa treenata vaikka kuinka ja bodypumppia täällä kesälomapaikassani ei ole.
 |
| Treeni reilun viikon takaa - parit lankut pumpin jälkeen. |
Olen ajatellut jotakuinkin tällaista jakoa: 1) jalat 2) kädet, olkapäät, rinta 3) pakarat 4) vatsa ja selkä. Tekisin siis napakat treenit kerrallaan vain yhdelle tai parille lihasryhmälle ja kävisin salilla vähintään neljä kertaa viikossa. Yhteen salikertaan menisi aikaa huomattavasti vähemmän kuin normaalisti, puolisen tuntia. Tämä ohjelma myös mahdollistaisi sen, että voisin tehdä lyhyen ja kevyen aerobisen treenin samana päivänä, jee! Eli toisin sanoen voisin hölkkäillä salipäivinä aamulla reipas puoli tuntia ja illalla tehdä lyhytkestoisen lihaskunnon - tai toisinpäin. Ainakin aineenvaihdunta pysyisi aktiivisena koko päivän.
Olen aina haaveillut nelijakoisesta ohjelmasta, mutta käytännössä se ei ole ole normielämässäni järkevää, koska aika ei yleensä riitä neljään salitreeniin viikossa. Normaalistihan teen kaksijakoista ohjelmaa (jalat, pakarat, selkä + kädet, olkapäät, rinta, vatsa), jotta ehdin bodypumpin ja juoksemisen ohella treenata kaikki lihasryhmät salin puolella vähintään kerran viikossa.
Reilut pari viikkoa on kokeilulle naurettavan lyhyt aika, mutta ainakin lihakset saa vähän vaihtelua. Tuloksia syntyisi tuolla ohjelmalla (ts. väsyttämällä tosissaan tietty lihasryhmä ja keskittymällä heikkoihin kohtiin) luultavasti enemmän kuin nykyisellä, mutta en yksinkertaisesti halua luopua pumpista ja lenkkeilystä.
 |
| Ja parit ojentajat... |
Olen myös ajatellut, että olis kiva laajentaa lajikirjoa nyt kesälomalla, kun on siskokin treeniseurana. Vaikkapa suunnistus, tennis ja sulkapallo vois olla hauskaa vaihtelun vuoksi. Ja saisi olla ulkona.
Ainoastaan yhdestä suunnitelmasta joudun luopumaan - tarkoituksena oli juosta elämäni ensimmäinen puolimaraton Jaakon päivillä Pietarsaaressa reilun viikon kuluttua, mutta sille pitää heittää hyvästit. Okei, olisin varmaan silloin jo periaatteessa normaalissa juoksukunnossa, mutta koska on tällainen sitkeä flunssa ja huono harjoittelu taustalla, niin mieluummin juoksen puolikkaan reippaammilla fiiliksillä syksyllä, jos ajatus silloin vielä houkuttelee.
Toivottavasti huomenna heräisin hiukan terveempänä ja voisin palata mieluusti jo tällä viikolla treeneihin!
sunnuntai 30. kesäkuuta 2013
Juoksemisen ihanuudesta
Moikka!
Tämä aihe pälkähti päähäni tänään aamulenkillä ennen töitä. On ollut kaikenlaista pientä murhetta ja mietittävää - tuntui, että se aamulenkkiin kuluva tuntikin olisi pitänyt käyttää niiden asioiden ratkomiseen. Onneksi kuitenkin lähdin liikkeelle - nimittäin onnistuin ratkomaan monta ongelmaa siinä yhden lenkin aikana ja asiat alkoivat asettua oikeisiin mittasuhteisiin. On se juokseminen vaan mahtavaa, ongelmat ratkeavat kuin itsestään, vaikkei edes käytä juuri aikaa niiden miettimiseen. Se on se endorfiini, raikas ilma ja musiikki varmaan. Ja jollain tapaa kaikesta turhasta riisuttu yksinkertaisuus. On vain oma keho ja tarkoituksena ainoastaan juosta tietty reitti.
Aloin miettiä, että jos olisin mennyt salille, olisiko sillä ollut samaa vaikutusta jo treenin aikana. Salilla on joskus vaikea olla, jos on stressaantunut ja ajatukset muualla. Ei silloin välttämättä kykene tekemään täysipainoista suoritusta. Salin hyvä puoli normiolossa on tosin se, että siellä ei voi ajatella mitään muuta - pitää keskittää kaikki ajatukset ja voima, että rauta nousisi. :) Jälkeenpäin olo on tietysti lähes poikkeuksetta energinen ja ajatus kulkee.
Kaikki liikunta kyllä selkiyttää ajatuksia ja parantaa järjenjuoksua. En usko, että pystyisin elämään ilman liikuntaa ainakaan onnellisena. Joskus spekuloin mielessä, että en tiedä, mitä tekisin, jos liikuntakyky menisi. Tietysti myös työn takia kunnosta huolehtiminen on mulle aivan ehdoton keino pitää itseni selväjärkisenä ja hyvävoimaisena. Hektisessä työssä ja informaatiotulvan keskellä monesti asiat jää pyörimään mieleen työpäivän jälkeenkin ja on vaikea rauhoittua, mutta kun ampaisee lenkille tai salille, kaikki unohtuu tai vähintään asettuu niille kuuluviin mittasuhteisiin.
Alla kuvissa yhden suosikkireittini maisemia. Näissä silmä lepää ja mieli kevenee.
Mitäs muuta. No, mulla on ollut kuluvalla viikolla vaikeuksia päästä kiinni takaisin liikuntarytmiin. Juhannuksena tuli herkuteltua niin paljon, että sen jälkeen iski toivottomuus, että kaikki työ on valunut hukkaan - vaikka toisaalta sain vahvistuksen sille, että voin paljon paremmin, kun syön terveellisesti ja liikun. En ehkä olis voinu enää päivääkään elää sellaisella herkuttelulinjalla. Puuro ja rahka kunniaan! Sairastin viikolla myös pienen oksennustaudin, joten tuntui, että en saa palautetttua itseäni normirytmiin lainkaan. Nyt vasta alkaa olla olo, että pöhötys ja turvotus on ohi ja olo hilattu kutakuinkin juhannusta edeltävälle tasolle.
Tällaisia mietteitä tänään. :)
Tämä aihe pälkähti päähäni tänään aamulenkillä ennen töitä. On ollut kaikenlaista pientä murhetta ja mietittävää - tuntui, että se aamulenkkiin kuluva tuntikin olisi pitänyt käyttää niiden asioiden ratkomiseen. Onneksi kuitenkin lähdin liikkeelle - nimittäin onnistuin ratkomaan monta ongelmaa siinä yhden lenkin aikana ja asiat alkoivat asettua oikeisiin mittasuhteisiin. On se juokseminen vaan mahtavaa, ongelmat ratkeavat kuin itsestään, vaikkei edes käytä juuri aikaa niiden miettimiseen. Se on se endorfiini, raikas ilma ja musiikki varmaan. Ja jollain tapaa kaikesta turhasta riisuttu yksinkertaisuus. On vain oma keho ja tarkoituksena ainoastaan juosta tietty reitti.
Aloin miettiä, että jos olisin mennyt salille, olisiko sillä ollut samaa vaikutusta jo treenin aikana. Salilla on joskus vaikea olla, jos on stressaantunut ja ajatukset muualla. Ei silloin välttämättä kykene tekemään täysipainoista suoritusta. Salin hyvä puoli normiolossa on tosin se, että siellä ei voi ajatella mitään muuta - pitää keskittää kaikki ajatukset ja voima, että rauta nousisi. :) Jälkeenpäin olo on tietysti lähes poikkeuksetta energinen ja ajatus kulkee.
 |
| Vanha lenkkikuva Vanhankaupunginlahdelta. |
Kaikki liikunta kyllä selkiyttää ajatuksia ja parantaa järjenjuoksua. En usko, että pystyisin elämään ilman liikuntaa ainakaan onnellisena. Joskus spekuloin mielessä, että en tiedä, mitä tekisin, jos liikuntakyky menisi. Tietysti myös työn takia kunnosta huolehtiminen on mulle aivan ehdoton keino pitää itseni selväjärkisenä ja hyvävoimaisena. Hektisessä työssä ja informaatiotulvan keskellä monesti asiat jää pyörimään mieleen työpäivän jälkeenkin ja on vaikea rauhoittua, mutta kun ampaisee lenkille tai salille, kaikki unohtuu tai vähintään asettuu niille kuuluviin mittasuhteisiin.
Alla kuvissa yhden suosikkireittini maisemia. Näissä silmä lepää ja mieli kevenee.
 |
| Arabianrantaan päin Vanhankaupunginlahdelta. |
 |
| Vanhankaupunginlahti. |
 |
| Vanhankaupunginlahti. |
Mitäs muuta. No, mulla on ollut kuluvalla viikolla vaikeuksia päästä kiinni takaisin liikuntarytmiin. Juhannuksena tuli herkuteltua niin paljon, että sen jälkeen iski toivottomuus, että kaikki työ on valunut hukkaan - vaikka toisaalta sain vahvistuksen sille, että voin paljon paremmin, kun syön terveellisesti ja liikun. En ehkä olis voinu enää päivääkään elää sellaisella herkuttelulinjalla. Puuro ja rahka kunniaan! Sairastin viikolla myös pienen oksennustaudin, joten tuntui, että en saa palautetttua itseäni normirytmiin lainkaan. Nyt vasta alkaa olla olo, että pöhötys ja turvotus on ohi ja olo hilattu kutakuinkin juhannusta edeltävälle tasolle.
Tällaisia mietteitä tänään. :)
sunnuntai 16. kesäkuuta 2013
Vatsalihakset esiin
Moikka!
Nyt tartun kesäkeleillä ajankohtaiseen aiheeseen eli vatsalihaksiin. Itselleni on nyt tullut jokin outo kiinnostus vatsalihaksia kohtaan. Ne ei ole ollu mulle mitenkään supertärkeät tähän saakka, vaikka tykkään kyllä vatsatreenistä. Ehkä kesä on tehnyt sen, että nyt kun vatsallakin on mahdollisuus nähdä auringonvaloa, niin olisi kiva, että paketti olisi kasassa.
En ole todellakaan paras puhuja tästä aiheesta, koska en meinaa saada vatsalihaksia millään näkyviin ja pitäisi saada rasvaprosenttia reippaasti alaspäin. Haluaisin hieman erottuvat vatsalihakset. Se vaatii tajuttoman tiukkaa treeniä ja supertarkkaa ruokavaliota - mutta ei se toki mahdotonta ole, vaikka siltä välillä tuntuukin. :) Kaikilla on tietysti omat tavoitteensa, eikä sen todellakaan tarvitse olla pyykkilauta. Ilman sitäkin hyvät vatsalihakset on tärkeät paitsi treenaamisessa myös ihan vaikkapa ryhdin ja erilaisten vaivojen välttämisen takia. Tsemppiä kaikille erilaisissa vatsalihasprojekteissa oleville - lopussa kiitos seisoo! Vaikka eihän treenaamisessa koskaan mitään varsinaista loppua ole, vaan jatkuvaa ylläpitämistä ja kehittymistä, pitkä ja hikinen tie. :)
Tässä kuvien avulla kerrottuna lyhyesti vatsalihasten saamisen tärkeimmät pointit - lähinnä siis siitä näkökulmasta, miten ne saisi piirtymään esiin. Itsestäänselvyyksiä, mutta kertaus ei ole pahasta.
1) Rasvan vähentäminen kehosta ruokavaliolla
Tämän tärkeyttä ei voi liikaa korostaa, tämä on oikeastaan se kaikkein tärkein juttu. Mikään reuhkiminen kuntosalilla ei auta, ellei ruokapuoli ole kunnossa: erittäin terveellinen ravinto, jotta rasva vähentyy kehosta eli rasvaprosentti alenee ja lihakset piirtyvät näkyviin rasvakerroksen alta. Kannattaa pitää säännölliset ateriavälit, niin ei sorru iltaisin ahmimiseen ja herkutteluun, sillä sellaisella touhulla on turha edes uneksia pyykkilaudasta.
2) Rasvanpoltto aerobisella liikunnalla
Toisin sanoen juoksua tai muuta aerobista treeniä, jolla rasva palaa ja rasvaprosentti hilautuu alaspäin. Rasva palaa tietysti koko kropasta, eikä ole mahdollista kohdentaa rasvanpolttoa vatsaan. Rasvaprosentin pitää olla todella alhainen, jos mielii saada aikaan vatsalihasten erottautumista.
3) Vatsatreeni
Toisin sanoen voimaharjoittelu lihasmassan kasvattamiseksi unohtamatta syviä vatsalihaksia. Kannattaa tehdä ylipitkien sarjojen sijaan todella tehokkaita liikkeitä, jotka oikeasti tuntuu polttona. Esimerkiksi rutistus jumppapallon avulla siirtämällä sitä jaloista käsiin on oiva liike (kirjoitan joskus toiste mielestäni hyvistä vatsaliikkeistä). Kannattaa muistaa, että vatsalihastenkin pitää saada lepoa kehittyäkseen. Itse teen varsinaisen tiukan vatsalihastreenin 2-3 kertaa viikossa.
Pitäisi itsekin vaan tiukentaa selvästi vatsatreeniä ja kiinnittää todella huomiota ruokavalion pieniinkiin yksityiskohtiin. Olen hieman jämähtänyt tässä suhteessa omalle mukavuusalueelle ja yritän tällä kirjoituksella tsempata itseänikin. Ensin ajattelin, että postaan oman vatsakuvani ja julkinen nöyryytys saisi minutkin tarttumaan toimeen, mutta onneksi tulin järkiini enkä tehnyt niin. :)
Mietin muuten, että kävisin testaamassa keskivartalon vahvistamiseen tarkoitetun Les Millsin CXWorxin. En vain tiedä, miten saisin sen mahdutettua aikatauluihin, koska en olisi valmis luopumaan yhdestäkään viikon pumpista, lenkistä tai kuntosalitreenistä. Anyway, jos käyn, niin kerron sitten, millaista oli.
Ehdin varmaan kirjoittaa seuraavan kerran vasta reilun viikon päästä, koska olen suurimman osan ensi viikosta reissussa. No, tämä teksti on erityisen ajankohtainen juhannuksena, kun grilliherkut ja löhöily vaanivat itse kutakin, myös allekirjoittanutta.
PS. Siitä rasvaprosentista, nythän on ollut julkisuudessa tämä laulaja Graig Davidin treeni-into, näkyy kuvassa Instagramissa. Onko tuolla miehellä lainkaan rasvaa kehossaan?!
Nyt tartun kesäkeleillä ajankohtaiseen aiheeseen eli vatsalihaksiin. Itselleni on nyt tullut jokin outo kiinnostus vatsalihaksia kohtaan. Ne ei ole ollu mulle mitenkään supertärkeät tähän saakka, vaikka tykkään kyllä vatsatreenistä. Ehkä kesä on tehnyt sen, että nyt kun vatsallakin on mahdollisuus nähdä auringonvaloa, niin olisi kiva, että paketti olisi kasassa.
En ole todellakaan paras puhuja tästä aiheesta, koska en meinaa saada vatsalihaksia millään näkyviin ja pitäisi saada rasvaprosenttia reippaasti alaspäin. Haluaisin hieman erottuvat vatsalihakset. Se vaatii tajuttoman tiukkaa treeniä ja supertarkkaa ruokavaliota - mutta ei se toki mahdotonta ole, vaikka siltä välillä tuntuukin. :) Kaikilla on tietysti omat tavoitteensa, eikä sen todellakaan tarvitse olla pyykkilauta. Ilman sitäkin hyvät vatsalihakset on tärkeät paitsi treenaamisessa myös ihan vaikkapa ryhdin ja erilaisten vaivojen välttämisen takia. Tsemppiä kaikille erilaisissa vatsalihasprojekteissa oleville - lopussa kiitos seisoo! Vaikka eihän treenaamisessa koskaan mitään varsinaista loppua ole, vaan jatkuvaa ylläpitämistä ja kehittymistä, pitkä ja hikinen tie. :)
Tässä kuvien avulla kerrottuna lyhyesti vatsalihasten saamisen tärkeimmät pointit - lähinnä siis siitä näkökulmasta, miten ne saisi piirtymään esiin. Itsestäänselvyyksiä, mutta kertaus ei ole pahasta.
1) Rasvan vähentäminen kehosta ruokavaliolla
Tämän tärkeyttä ei voi liikaa korostaa, tämä on oikeastaan se kaikkein tärkein juttu. Mikään reuhkiminen kuntosalilla ei auta, ellei ruokapuoli ole kunnossa: erittäin terveellinen ravinto, jotta rasva vähentyy kehosta eli rasvaprosentti alenee ja lihakset piirtyvät näkyviin rasvakerroksen alta. Kannattaa pitää säännölliset ateriavälit, niin ei sorru iltaisin ahmimiseen ja herkutteluun, sillä sellaisella touhulla on turha edes uneksia pyykkilaudasta.
2) Rasvanpoltto aerobisella liikunnalla
Toisin sanoen juoksua tai muuta aerobista treeniä, jolla rasva palaa ja rasvaprosentti hilautuu alaspäin. Rasva palaa tietysti koko kropasta, eikä ole mahdollista kohdentaa rasvanpolttoa vatsaan. Rasvaprosentin pitää olla todella alhainen, jos mielii saada aikaan vatsalihasten erottautumista.
3) Vatsatreeni
Toisin sanoen voimaharjoittelu lihasmassan kasvattamiseksi unohtamatta syviä vatsalihaksia. Kannattaa tehdä ylipitkien sarjojen sijaan todella tehokkaita liikkeitä, jotka oikeasti tuntuu polttona. Esimerkiksi rutistus jumppapallon avulla siirtämällä sitä jaloista käsiin on oiva liike (kirjoitan joskus toiste mielestäni hyvistä vatsaliikkeistä). Kannattaa muistaa, että vatsalihastenkin pitää saada lepoa kehittyäkseen. Itse teen varsinaisen tiukan vatsalihastreenin 2-3 kertaa viikossa.
Pitäisi itsekin vaan tiukentaa selvästi vatsatreeniä ja kiinnittää todella huomiota ruokavalion pieniinkiin yksityiskohtiin. Olen hieman jämähtänyt tässä suhteessa omalle mukavuusalueelle ja yritän tällä kirjoituksella tsempata itseänikin. Ensin ajattelin, että postaan oman vatsakuvani ja julkinen nöyryytys saisi minutkin tarttumaan toimeen, mutta onneksi tulin järkiini enkä tehnyt niin. :)
Mietin muuten, että kävisin testaamassa keskivartalon vahvistamiseen tarkoitetun Les Millsin CXWorxin. En vain tiedä, miten saisin sen mahdutettua aikatauluihin, koska en olisi valmis luopumaan yhdestäkään viikon pumpista, lenkistä tai kuntosalitreenistä. Anyway, jos käyn, niin kerron sitten, millaista oli.
Ehdin varmaan kirjoittaa seuraavan kerran vasta reilun viikon päästä, koska olen suurimman osan ensi viikosta reissussa. No, tämä teksti on erityisen ajankohtainen juhannuksena, kun grilliherkut ja löhöily vaanivat itse kutakin, myös allekirjoittanutta.
PS. Siitä rasvaprosentista, nythän on ollut julkisuudessa tämä laulaja Graig Davidin treeni-into, näkyy kuvassa Instagramissa. Onko tuolla miehellä lainkaan rasvaa kehossaan?!
keskiviikko 12. kesäkuuta 2013
Uudet menopelit lenkkipolulle
Moikka!
Nyt on vierähtänyt turhan kauan edellisestä kirjoituksesta. Mulla on jokin blokki sen lupaamani vatsalihasjutun kanssa, en vaan saa ajatuksia kirjattua järkevään muotoon. Annan sen hautua viikonloppuun ja kirjoitan nyt uusista juoksukengistäni. Ostin ne tänään. Jes! Jännä juttu muuten, että heti kun ostaa uudet kengät, edelliset tuntuu vanhanaikaisilta ja kulahtaneilta.
Juoksukenkien löytäminen on mulle melkoisen tuskan takana, koska jalka on kokoa 34-35 ja lenkkareissa koot lähtee usein 36:sta ja nekin on usein loppu. Olen hyväksynyt sen tosiasian, että joudun pääsääntöisesti juoksemaan vähän reilunkokoisilla kengillä. Onneksi juoksukenkiin on hyvä jäädä sentin verran tilaa kärkeen varpaiden eteen, muuten olisin pulassa. Toki netistä voisi helpommin löytää paremmankokoisia, mutta koska mallit koko ajan päivittyy, tykkään vertailla omin tuntemuksin liikkeessä ja kysellä myyjältä tietoja.
Olen yleensä juossut Niken kahdella eri mallilla: Air Pegasuksella ja Vomerolla, mutta nyt ostin Asicsit, Gel Pulse 4. Ne tuntui sopivilta omaan jalkaan, oli kokoa 35,5 ja lestit riittävän kapeat. Ominaisuuksiltaan ne on kuulemma pitkälti samantyyppiset kuin Air Pegasukset.
Tässä uudet:
Ja tässä vanhat:
Juoksukenkiä suositellaan ymmärtääkseni vaihdettavaksi noin tuhannen kilometrin välein tai useamminkin, mutta kannattaa luottaa myös omiin tuntemuksiin. Itse vaihdan noin vuoden välein, vaikka juoksen samoilla kengillä läpi vuoden monta kertaa viikossa ja usein asfaltilla. Tosin olen pienikokoinen enkä siksi kuluta kenkää niin paljon. Voisi silti ehkä useamminkin vaihtaa ja ostaa paritkin lenkkariparit vaihtelun saamiseksi jaloille. Yleensä vaihdan kengät sitten, kun huomaan, että vaimennukset alkaa olla kuluneet ja polvissa yms. alkaa hiukka tuntua. Nyt kävi parilla viime lenkillä juuri niin ja menin heti kaupoille.
Suosittelen panostamaan omiin jalkoihin ja tarpeisiin sopiviin hyviin tossuihin, mutta ei tavallinen peruskuntoilija toki mitään kalleinta hifistelyä tarvitse. Ei ole mitään järkeä juosta itselle epäsopivilla tai huonolaatuisilla kengillä. Juokseminen on niin halpa harrastus, että tärkeimpiä välineitä eli kenkiä kannattaa miettiä, ettei tarvitse vuosien päästä valitella hajalla olevia niveliä. Esimerkiksi todella hyvää iskunvaimennusta pidän tosi tärkeänä ihan jo senkin takia, että joudun tosiaan usein juoksemaan asfaltilla. (Mun uudet kengät oli muuten alun perin 140 euroa, mutta alennusten jälkeen maksoin niistä 80 euroa, jos jotakuta kiinnostaa.)
Tänään liikkeessä myös testattiin, tarvitsenko erityistukea esimerkiksi pronaation takia. Vuosikausia tullut juostua ja nyt vasta selvitin asian laitteessa. Hävettää! Olen aina juossut neutraaleilla kengillä ja ne on tuntunut hyviltä, niin olen järkeillyt, etten tarvitse erityistukea. Usein olen myös vienyt vanhat juoksukengät myyjälle näytettäväksi, koska niistäkin voi päätellä, onko jotain erityisiä kulumia. Ei ole ollut. Testi osoittikin, että neutraalit kengät on oikeat.
Jee, en malta odottaa, että pääsen lenkkipolulle laittamaan uudet menopelit testiin!
Nyt on vierähtänyt turhan kauan edellisestä kirjoituksesta. Mulla on jokin blokki sen lupaamani vatsalihasjutun kanssa, en vaan saa ajatuksia kirjattua järkevään muotoon. Annan sen hautua viikonloppuun ja kirjoitan nyt uusista juoksukengistäni. Ostin ne tänään. Jes! Jännä juttu muuten, että heti kun ostaa uudet kengät, edelliset tuntuu vanhanaikaisilta ja kulahtaneilta.
Juoksukenkien löytäminen on mulle melkoisen tuskan takana, koska jalka on kokoa 34-35 ja lenkkareissa koot lähtee usein 36:sta ja nekin on usein loppu. Olen hyväksynyt sen tosiasian, että joudun pääsääntöisesti juoksemaan vähän reilunkokoisilla kengillä. Onneksi juoksukenkiin on hyvä jäädä sentin verran tilaa kärkeen varpaiden eteen, muuten olisin pulassa. Toki netistä voisi helpommin löytää paremmankokoisia, mutta koska mallit koko ajan päivittyy, tykkään vertailla omin tuntemuksin liikkeessä ja kysellä myyjältä tietoja.
Olen yleensä juossut Niken kahdella eri mallilla: Air Pegasuksella ja Vomerolla, mutta nyt ostin Asicsit, Gel Pulse 4. Ne tuntui sopivilta omaan jalkaan, oli kokoa 35,5 ja lestit riittävän kapeat. Ominaisuuksiltaan ne on kuulemma pitkälti samantyyppiset kuin Air Pegasukset.
Tässä uudet:
Ja tässä vanhat:
Juoksukenkiä suositellaan ymmärtääkseni vaihdettavaksi noin tuhannen kilometrin välein tai useamminkin, mutta kannattaa luottaa myös omiin tuntemuksiin. Itse vaihdan noin vuoden välein, vaikka juoksen samoilla kengillä läpi vuoden monta kertaa viikossa ja usein asfaltilla. Tosin olen pienikokoinen enkä siksi kuluta kenkää niin paljon. Voisi silti ehkä useamminkin vaihtaa ja ostaa paritkin lenkkariparit vaihtelun saamiseksi jaloille. Yleensä vaihdan kengät sitten, kun huomaan, että vaimennukset alkaa olla kuluneet ja polvissa yms. alkaa hiukka tuntua. Nyt kävi parilla viime lenkillä juuri niin ja menin heti kaupoille.
Suosittelen panostamaan omiin jalkoihin ja tarpeisiin sopiviin hyviin tossuihin, mutta ei tavallinen peruskuntoilija toki mitään kalleinta hifistelyä tarvitse. Ei ole mitään järkeä juosta itselle epäsopivilla tai huonolaatuisilla kengillä. Juokseminen on niin halpa harrastus, että tärkeimpiä välineitä eli kenkiä kannattaa miettiä, ettei tarvitse vuosien päästä valitella hajalla olevia niveliä. Esimerkiksi todella hyvää iskunvaimennusta pidän tosi tärkeänä ihan jo senkin takia, että joudun tosiaan usein juoksemaan asfaltilla. (Mun uudet kengät oli muuten alun perin 140 euroa, mutta alennusten jälkeen maksoin niistä 80 euroa, jos jotakuta kiinnostaa.)
Tänään liikkeessä myös testattiin, tarvitsenko erityistukea esimerkiksi pronaation takia. Vuosikausia tullut juostua ja nyt vasta selvitin asian laitteessa. Hävettää! Olen aina juossut neutraaleilla kengillä ja ne on tuntunut hyviltä, niin olen järkeillyt, etten tarvitse erityistukea. Usein olen myös vienyt vanhat juoksukengät myyjälle näytettäväksi, koska niistäkin voi päätellä, onko jotain erityisiä kulumia. Ei ole ollut. Testi osoittikin, että neutraalit kengät on oikeat.
Jee, en malta odottaa, että pääsen lenkkipolulle laittamaan uudet menopelit testiin!
maanantai 3. kesäkuuta 2013
Motivaatiota melkein liiankin kanssa
Heippa!
Motivaatiota treenaamiseen on yllin kyllin tällä hetkellä. Voisin olla koko ajan salilla ja lenkillä, pitäis melkein sitoa itsensä kiinni sohvaan - varmaan johtuu myös tästä auringon ja lämmön tuomasta energiasta. Olen pitänyt kaksi lepopäivää Japanista paluun jälkeen ja nekin ihan väkisin. Energian purkamiseksi on pakko kirjoittaa, vaikkei suoranaisesti ole juuri asiaa. :)
Motivaation ylläpitämiseksi harrastan aika paljon haaveilua ja kuvittelua. Ajattelen vaikka, että juoksen kevyesti kuin gaselli lenkkipolulla tai teen hauikset ennätyspainoilla. :) Se toimii. Tällaisen kuvittelun jälkeen ei malta pysyä paikallaan, vaan tekee mieli mennä kokeilemaan käytännössä. Lepopäivinä on aikaa tällaiselle haaveilulle ja fiilistelylle. Voi ikään kuin kerätä energiaa varastoon myös mentaalisella tasolla, ja se jos mikä on tässä hommassa tärkeää.
Intoa on tullut siitäkin, että olen lueskellut paljon liikuntablogeja ja viimein ehdin perehtyä ajatuksen kans myös uusimpaan Fit-lehteen. Ostin myös muutamia kesäisiä treenikamppeita virikkeeksi - suosittelen, jos rahatilanne sallii.
Niistä viime viikon treeneistä: Pari pumppia ja pari kertaa salin puolella. Siihen päälle parit kevyehköt juoksulenkit. Aika perusviikko siis. Ehkä olisin vähän enemmän halunnut lenkkeillä näillä upeilla ilmoilla, mutta näin tämä nyt meni käytännönkin syistä tällä kertaa. Treeni on purrut tosi hyvin parin viikon tauon takia, niin salilla kuin lenkilläkin. Näköjään se on uskottava, että tauko voi tehdä myös hyvää.
Ettei nyt kaikki olisi ihan treeniä, niin on tällä viikolla myös rentoiltu, niin kuin kuvasta näkyy. Satun kans käveltiin ja kahviteltiin Hakaniemessä lauantaina.
Tämä nyt oli tällainen fiilispostaus. Ensi kerralla todennäköisesti asiaa ajankohtaisesta aiheesta eli vatsalihaksista!
Motivaatiota treenaamiseen on yllin kyllin tällä hetkellä. Voisin olla koko ajan salilla ja lenkillä, pitäis melkein sitoa itsensä kiinni sohvaan - varmaan johtuu myös tästä auringon ja lämmön tuomasta energiasta. Olen pitänyt kaksi lepopäivää Japanista paluun jälkeen ja nekin ihan väkisin. Energian purkamiseksi on pakko kirjoittaa, vaikkei suoranaisesti ole juuri asiaa. :)
Motivaation ylläpitämiseksi harrastan aika paljon haaveilua ja kuvittelua. Ajattelen vaikka, että juoksen kevyesti kuin gaselli lenkkipolulla tai teen hauikset ennätyspainoilla. :) Se toimii. Tällaisen kuvittelun jälkeen ei malta pysyä paikallaan, vaan tekee mieli mennä kokeilemaan käytännössä. Lepopäivinä on aikaa tällaiselle haaveilulle ja fiilistelylle. Voi ikään kuin kerätä energiaa varastoon myös mentaalisella tasolla, ja se jos mikä on tässä hommassa tärkeää.
Intoa on tullut siitäkin, että olen lueskellut paljon liikuntablogeja ja viimein ehdin perehtyä ajatuksen kans myös uusimpaan Fit-lehteen. Ostin myös muutamia kesäisiä treenikamppeita virikkeeksi - suosittelen, jos rahatilanne sallii.
 |
| Fit-lehden jälkeen on vaan pakko tehdä jotain. |
Niistä viime viikon treeneistä: Pari pumppia ja pari kertaa salin puolella. Siihen päälle parit kevyehköt juoksulenkit. Aika perusviikko siis. Ehkä olisin vähän enemmän halunnut lenkkeillä näillä upeilla ilmoilla, mutta näin tämä nyt meni käytännönkin syistä tällä kertaa. Treeni on purrut tosi hyvin parin viikon tauon takia, niin salilla kuin lenkilläkin. Näköjään se on uskottava, että tauko voi tehdä myös hyvää.
 |
| Selkää treenaamassa. |
 |
| Selälle lisää kyytiä. |
Ettei nyt kaikki olisi ihan treeniä, niin on tällä viikolla myös rentoiltu, niin kuin kuvasta näkyy. Satun kans käveltiin ja kahviteltiin Hakaniemessä lauantaina.
 |
perjantai 31. toukokuuta 2013
Lempiliike: Maastaveto suorin jaloin
Heippa!
Tänään luvassa tiukkaa asiaa ahterista. Paljastettakoon
tässä nyt, että pakarat on mun ehdottomat suosikkilihakset. Yksi tärkeimmistä tavoitteistani on pyöreä peba ja takapuolitreeni on mun lemppari.
Takapuoleni on luonnostaan täysin lättänä, joten jokainen vähäinen milli muodokkaampaan suuntaan on hankittu salilta. Saan kuitenkin todella ladata painoja, jos
haluan takapuoleen jotain tuntumaa - ilmeisesti on niin, että ahterini on kuitenkin suuri ja voimakas, valitettavasti vain väärässä suunnassa, hehe. Olen kuullut sanottavan, että
peba on kehon laiskin osa eikä tee mitään, ellei ole aivan pakko. Omalla kohdallani pitää paikkansa: työtä tekevät etureidet ja
takareidet ja kaikki muut mahdolliset, mutta jotta saisin tuntumaa takapuoleen, pitää todella keskittyä ja laittaa rautaa tankoon.
No niin, nyt itse asiaan eli lempiliikkeeseen. Kyseessä on tällä kertaa
maastoveto suorin jaloin (huom. ei siis tavallinen maastaveto).
Tämä tuntuu etenkin takareisissä, mutta myös pakaroissa ja alaselässä. Mulla se toimii hyvin pakaratreeninä - tiedän kuitenkin, että kaikilla ei ole näin. Nykyohjelmassani teen maastavedon vain jonkinlaisena tuntuman hakemisena, joten painot ei ole maksimit. Olen kyllä kuullut, ettei ko. liikettä edes pitäisi tehdä kovin isoilla painoilla, jos haluaaa tuntuman nimenomaan takareisiin ja pakaraan, sillä isoilla painoilla selkä ryhtyy tekemään työn.
 |
Lyhyesti tekniikasta. Otetaan normaali lantionlevyinen haara-asento ja hartioidenlevyinen myötäote tangosta (voi tehdä leveälläkin otteella, mutta itse teen nyt tällä). Kumarrutaan eteenpäin selkä täysin suorassa ja työnnetään lantiota ja takapuolta taaksepäin. Jalat ei ole täysin suorina, vaan polvet ovat pienessä koukussa. Liikkeen aikana on tarkoitus tuntea venytystä
etenkin takareisissä. Lapaluista tiukka tuki ja rinta mahdollisimman auki, jotta asento pysyy kasassa. Tankoa lasketaan polvien alapuolelle.
Pitäisi muuten ehkä kysyä pikaluistelijoilta treenivinkkejä takapuolelle - pikajuoksijoiden vinkkejä olenkin opiskellut. No niin, nyt tuli mieleen Kummelin sketsi "purista perseellä!" :) En edes välitä Kummelista, mistä tuo nyt tuli.
Myös kaksi muuta lempiliikettäni liittyy takapuoleen, mutta niistä myöhemmin. Kivaa ja liikunnallista viikonloppua kaikille!
Pitäisi muuten ehkä kysyä pikaluistelijoilta treenivinkkejä takapuolelle - pikajuoksijoiden vinkkejä olenkin opiskellut. No niin, nyt tuli mieleen Kummelin sketsi "purista perseellä!" :) En edes välitä Kummelista, mistä tuo nyt tuli.
Myös kaksi muuta lempiliikettäni liittyy takapuoleen, mutta niistä myöhemmin. Kivaa ja liikunnallista viikonloppua kaikille!
PS. Edellinen lempiliike-kirjoitus täällä: Lempiliike: Kulmasoutu leveällä otteella
sunnuntai 26. toukokuuta 2013
Takaisin ruotuun Japanin jälkeen
Heippa!
Pahoittelut, että kirjoitustauko venähti hieman odotettua pidemmäksi. En ole ennättänyt kirjoittaa, koska Japanista paluun jälkeen on ollut kaikenlaista järjesteltävää ja olen ollut joka päivä töissä.
Tärkein järjesteltävä on ollut tietysti se, että saa itsensä jälleen ruotuun. Se ei ole ollut kovin vaikeaa, koska olin todella odottanut etenkin salitreeniä. Säntäsin heti paluuta seuraavana päivänä tekemään alavartalotreeenin. Aivan parasta! Jotenkin kirkastui entisestään, että tämä on niin mun juttu. Mikä parasta, treeni tuntui ihan uudella tavalla. Olin ihan poikki ja jalat vetelinä. Sellainen treenin pitäisi juuri olla. Lihakset olivat siis unohtaneet tutun ohjelman ja hämmentyivät kivasti.
Osasin odottaa, että olen ihan jumissa treenin jälkeen pitkän tauon takia venyttelyistä huolimatta. Mutta että kuinka jumissa, sitä en osannut ennakoida. Seuraavana päivänä lähdin lenkille ja olin jo vähän kipeä sieltä täältä. Mutta entäpä sitten taas seuraavan päivän lenkki: juoksin kuin puupökkelö jalat suorina, ihan hirveää. :D Jengi painoi ohi, ja omat jalkani eivät nousseet mihinkään. Tänään lihakset olivat enää pikkaisen kipeät ja kävin tekemässä ylävartalotreenin ennen töitä. Huomenna siis habat ja vatsalihakset on kipeänä, mutta parin päivän päästä tilanne lienee tasoittunut.
Sain uutta pontta siitä, että treeni on nyt tuntunut tauon jälkeen ihan eri tavalla, ja ajattelin piakkoin muuttaa saliohjelmaani tavallista enemmän. Yleensä muutan kaksijakoista ohjelmaani kyllä suhteellisen usein, mutta melko vähän. Nyt voisin tehdä vähän isomman muutoksen. En ole vielä päättänyt, muutanko eritoten liikkeitä vai toistomääriä. Oli miten oli, aion kyllä pitää mukana yksinkertaiset perusliikkeet, jotka on aina parhaita. Teen nykyistä ohjelmaa kuitenkin vielä pari viikkoa, koska nyt se taas tuntuu aivan uudella tavalla. Lihakset tottuu tosi nopeasti liikkeisiin ja toistomääriin, joten ohjelmaa kannattaa päivittää tarpeeksi usein ja antaa lihaksille vähän uutta mietittävää, jos haluaa kehittyä. Itselläni on tässä suhteessa kylllä parannettavaa.
Lyhyesti vielä Japanista. Reissu meni tosi hyvin, palattiin takaisin paljon nähneenä ja rentoutuneena. Olin tietysti kiinnostunut myös siitä, miten paikalliset hoitavat kuntoaan. Pelkästään kaduilla haahuilun perusteella on vaikea vetää johtopäätöksiä, mutta en usko, että ainakaan fitness ja lihakset naisilla on siellä kovassa suosiossa, vaikka toki paikalliset ovat hoikkia ja fressin näköisiä. Kävimme paikallisessa kylpylässä, eikä siellä näkyneet naiset hoikkuudesta huolimatta olleet kovin timmejä tai lihaksikkaita. Kuntosaleja näkyi kuitenkin toisinaan ja juoksijoita oli myös jonkin verran. Jos jollakulla on parempaa tietoa, saa sivistää.
Pahoittelut, että kirjoitustauko venähti hieman odotettua pidemmäksi. En ole ennättänyt kirjoittaa, koska Japanista paluun jälkeen on ollut kaikenlaista järjesteltävää ja olen ollut joka päivä töissä.
Tärkein järjesteltävä on ollut tietysti se, että saa itsensä jälleen ruotuun. Se ei ole ollut kovin vaikeaa, koska olin todella odottanut etenkin salitreeniä. Säntäsin heti paluuta seuraavana päivänä tekemään alavartalotreeenin. Aivan parasta! Jotenkin kirkastui entisestään, että tämä on niin mun juttu. Mikä parasta, treeni tuntui ihan uudella tavalla. Olin ihan poikki ja jalat vetelinä. Sellainen treenin pitäisi juuri olla. Lihakset olivat siis unohtaneet tutun ohjelman ja hämmentyivät kivasti.
Osasin odottaa, että olen ihan jumissa treenin jälkeen pitkän tauon takia venyttelyistä huolimatta. Mutta että kuinka jumissa, sitä en osannut ennakoida. Seuraavana päivänä lähdin lenkille ja olin jo vähän kipeä sieltä täältä. Mutta entäpä sitten taas seuraavan päivän lenkki: juoksin kuin puupökkelö jalat suorina, ihan hirveää. :D Jengi painoi ohi, ja omat jalkani eivät nousseet mihinkään. Tänään lihakset olivat enää pikkaisen kipeät ja kävin tekemässä ylävartalotreenin ennen töitä. Huomenna siis habat ja vatsalihakset on kipeänä, mutta parin päivän päästä tilanne lienee tasoittunut.
 |
| Tässä aamulla tekemässä vipunostoja. Moikka olkapäät! |
Sain uutta pontta siitä, että treeni on nyt tuntunut tauon jälkeen ihan eri tavalla, ja ajattelin piakkoin muuttaa saliohjelmaani tavallista enemmän. Yleensä muutan kaksijakoista ohjelmaani kyllä suhteellisen usein, mutta melko vähän. Nyt voisin tehdä vähän isomman muutoksen. En ole vielä päättänyt, muutanko eritoten liikkeitä vai toistomääriä. Oli miten oli, aion kyllä pitää mukana yksinkertaiset perusliikkeet, jotka on aina parhaita. Teen nykyistä ohjelmaa kuitenkin vielä pari viikkoa, koska nyt se taas tuntuu aivan uudella tavalla. Lihakset tottuu tosi nopeasti liikkeisiin ja toistomääriin, joten ohjelmaa kannattaa päivittää tarpeeksi usein ja antaa lihaksille vähän uutta mietittävää, jos haluaa kehittyä. Itselläni on tässä suhteessa kylllä parannettavaa.
Lyhyesti vielä Japanista. Reissu meni tosi hyvin, palattiin takaisin paljon nähneenä ja rentoutuneena. Olin tietysti kiinnostunut myös siitä, miten paikalliset hoitavat kuntoaan. Pelkästään kaduilla haahuilun perusteella on vaikea vetää johtopäätöksiä, mutta en usko, että ainakaan fitness ja lihakset naisilla on siellä kovassa suosiossa, vaikka toki paikalliset ovat hoikkia ja fressin näköisiä. Kävimme paikallisessa kylpylässä, eikä siellä näkyneet naiset hoikkuudesta huolimatta olleet kovin timmejä tai lihaksikkaita. Kuntosaleja näkyi kuitenkin toisinaan ja juoksijoita oli myös jonkin verran. Jos jollakulla on parempaa tietoa, saa sivistää.
 | |||||||
| Tunnelmapala Japanista. Tuossa päiväretkellä 30 asteen lämmössä, kyllä sekin kaloreita polttaa! |
 |
| Keisarinpalatsin puiston edessä olevalla kanavalla Tokiossa näki paljon lenkkeilijöitä. |
 |
| Tuossa vielä lenkkiohjeita japanilaisittain. :) |
tiistai 7. toukokuuta 2013
Matkalle Japaniin - pieni tauko
Moikka höpönassut!
Olen lähdössä keskiviikkona Japaniin kahdeksi viikoksi. Mun piti ajastaa pari tekstiä, mutta valitettavasti en ole yksinkertaisesti ehtinyt kirjoittaa. Niinpä joudun nyt jättämään blogin hetkeksi, mutta kun palaan, se jatkuu entistä ehompana.
Olen tullut siihen tulokseen, että tällä kertaa jätän lenkkitossut kotiin. Matkustaessani yksin Euroopassa otan usein lenkkarit mukaan, koska mikäpä olisi parempi tapa tutustua kaupunkeihin kuin lenkkeily. Nyt kuitenkin ajattelin, että koska kohde on sen verran eksoottinen ja aikaeroineen vaatii totuttautumista, niin jääköön nyt tällä kertaa kotiin (selityksiä, selityksiä). En myöskään oikein kykene näkemään itseäni lenkillä Tokion tai Kioton kaduilla.
Yritän vielä omaksua sitä kamalaa faktaa, että treenit jäävät tosiaan tekemättä kahdeksi viikoksi. Olen yrittänyt parin viikon aikana treenata sitten sitäkin enemmän, etenkin lihaskuntoa. Takaraivossa jyskyttää, että toivottavasti en ota kovin paljon takapakkia tän parin viikon aikana. Mutta toisaalta ruoka on siellä kevyttä & puhdasta ja tulee käveltyä paljon, joten tuskin mitään peruuttamatonta tapahtuu. On kyllä muuten jännä juttu, että mitä enemmän treenaa, sitä enemmän huomaa olevan kaikenlaista tekemistä kropan kanssa ja sitä isommalta asialta tauko tavoitteellisessa ohjelmassa tuntuu. No, onneksi mikään ei estä tekemättä muutamia vatsoja tai punnerruksia ryokanissa. :)
Loppuun vielä alkuviikon tunnelmia kuvilla kerrottuna.
Olen lähdössä keskiviikkona Japaniin kahdeksi viikoksi. Mun piti ajastaa pari tekstiä, mutta valitettavasti en ole yksinkertaisesti ehtinyt kirjoittaa. Niinpä joudun nyt jättämään blogin hetkeksi, mutta kun palaan, se jatkuu entistä ehompana.
 |
| Matkalaukku melkein valmiina. |
Olen tullut siihen tulokseen, että tällä kertaa jätän lenkkitossut kotiin. Matkustaessani yksin Euroopassa otan usein lenkkarit mukaan, koska mikäpä olisi parempi tapa tutustua kaupunkeihin kuin lenkkeily. Nyt kuitenkin ajattelin, että koska kohde on sen verran eksoottinen ja aikaeroineen vaatii totuttautumista, niin jääköön nyt tällä kertaa kotiin (selityksiä, selityksiä). En myöskään oikein kykene näkemään itseäni lenkillä Tokion tai Kioton kaduilla.
 |
| Nämä mun luottolenkkarit jää nyt kotiin. |
Yritän vielä omaksua sitä kamalaa faktaa, että treenit jäävät tosiaan tekemättä kahdeksi viikoksi. Olen yrittänyt parin viikon aikana treenata sitten sitäkin enemmän, etenkin lihaskuntoa. Takaraivossa jyskyttää, että toivottavasti en ota kovin paljon takapakkia tän parin viikon aikana. Mutta toisaalta ruoka on siellä kevyttä & puhdasta ja tulee käveltyä paljon, joten tuskin mitään peruuttamatonta tapahtuu. On kyllä muuten jännä juttu, että mitä enemmän treenaa, sitä enemmän huomaa olevan kaikenlaista tekemistä kropan kanssa ja sitä isommalta asialta tauko tavoitteellisessa ohjelmassa tuntuu. No, onneksi mikään ei estä tekemättä muutamia vatsoja tai punnerruksia ryokanissa. :)
Loppuun vielä alkuviikon tunnelmia kuvilla kerrottuna.
 |
| Tässä menossa salille. |
 |
| Töölönlahti on kutsunut houkuttelevasti lenkkipolulle. |
 |
| Mun italialainen kämppis oli tehny tiramisua. Nam. |
torstai 2. toukokuuta 2013
Lempiliike: Kulmasoutu leveällä otteella rintaan
Täten lanseeraan lempiliike-sarjan, jossa esittelen joitakin omia suosikkiliikkeitäni. On toki yksilöllistä, mikä kenelläkin parhaiten toimii. Suosikkiliikkeeni on sellaisia, että ne on tehokkaita ja rankkoja lihaksia ihanasti polttavalla tavalla - sellaisella, että melkein silmissä näkee, kun lihakset kasvavat. :) Yleensä sijoitan ne ohjelmaani tasaisesti, ikään kuin kohokohdiksi, jotka tsemppaavat eteenpäin.
Haluaisin kuitenkin tässä kohtaa vielä muistuttaa, että olen täysin itseopiskellut salitreenaaja ja opetellut liikkeet vuosien varrella itse eri lähteistä lukemalla, muilta treenaajilta ja erilaisesta ryhmäliikunnasta, etenkin bodypumpista. Omissakin asennoissa on siis varmasti kehitettävää! Otan myös mielelläni palautetta vastaan, jos jollakulla on huomautettavaa liikkeiden oikeellisuudesta. Vähän jopa jännittää kirjoittaa tällaisesta, koska en ole ammattilainen, mutta kokeillaan nyt. Monia varmaan myös kiinnostaa itse asia eikä omat päiväkirjamaiset löpinäni.
Tässä ekassa osassa ajattelin esitellä kulmasoudun leveällä otteella rintaan. Liike tuntuu eritoten yläselässä. Tämä on nykyisessä alavartalo- ja selkäohjelmassani toiseksi viimeinen liike ja viimeinen selkäliike, joten alan olla tässä kohtaa aika puhki. Sanoin kuvaajana toimineelle henkilöllekin, etten ehkä jaksa kauaa pitää painoja ylhäällä. Se näkyy ilmeistä. :)
Lyhyesti tekniikasta. Asennon tulee olla tukeva ja polvet pienessä koukussa. Sen jälkeen kumarrutaan etunojaan. Tangosta on normaalia leveämpi myötäote ja tankoa liu'utetaan noin polvista kohti rintaa. Kyynärpäitä työnnetään ylös / taakse leveässä otteessa, eli ei siis kyynärpäät lähellä kylkiä eikä tankoa vatsaan niin kuin kapeassa otteessa (kapea otekin on muuten ihan huippu). Ylhäällä rutistetaan lapoja napakasti yhteen ja lasketaan tanko rauhallisesti alas. Tätähän voi toki tehdä erilaisissa laitteissakin, mutta itse pidän vapaista painoista.
Mainittakoon, että kulmasoudusta on tosiaan monia eri variaatioita - ohjelmaani kuuluu myös kapealla otteella läheltä kylkiä kohti napaa tehtävä kulmasoutu, joka pistää keskiselän enemmän töihin. Vastaotteellakin voi tietysti kulmasoutua tehdä.
Mulla on tällä hetkellä painoina 8,5 kiloa / pääty ja teen poikkeuksellisesti muuhun ohjelmaani verrattuna tässä sarjassa aika tappavia joustoja. En pystyisi tekemään sarjaa yhtään isoimmilla painoilla. Viimeisillä toistoilla pitää tosissaan keskittyä, että tekniikka pysyy kasassa, ja lopussa pitää ähkiä ja puhkua.
Aiaiai, fanitan lihaksikasta selkää - siksikin tämä liike kuuluu suosikkeihini. Tätä kun kirjoitti, niin alkoi tehdä mieli lähteä puntille.
Haluaisin kuitenkin tässä kohtaa vielä muistuttaa, että olen täysin itseopiskellut salitreenaaja ja opetellut liikkeet vuosien varrella itse eri lähteistä lukemalla, muilta treenaajilta ja erilaisesta ryhmäliikunnasta, etenkin bodypumpista. Omissakin asennoissa on siis varmasti kehitettävää! Otan myös mielelläni palautetta vastaan, jos jollakulla on huomautettavaa liikkeiden oikeellisuudesta. Vähän jopa jännittää kirjoittaa tällaisesta, koska en ole ammattilainen, mutta kokeillaan nyt. Monia varmaan myös kiinnostaa itse asia eikä omat päiväkirjamaiset löpinäni.
Tässä ekassa osassa ajattelin esitellä kulmasoudun leveällä otteella rintaan. Liike tuntuu eritoten yläselässä. Tämä on nykyisessä alavartalo- ja selkäohjelmassani toiseksi viimeinen liike ja viimeinen selkäliike, joten alan olla tässä kohtaa aika puhki. Sanoin kuvaajana toimineelle henkilöllekin, etten ehkä jaksa kauaa pitää painoja ylhäällä. Se näkyy ilmeistä. :)
 |
| Asento ei ole täydellinen: ainakin selkä voisi olla yläselän osalta suorempi. |
 |
| Tässä käsivarret ovat paremmin ylhäällä. |
Lyhyesti tekniikasta. Asennon tulee olla tukeva ja polvet pienessä koukussa. Sen jälkeen kumarrutaan etunojaan. Tangosta on normaalia leveämpi myötäote ja tankoa liu'utetaan noin polvista kohti rintaa. Kyynärpäitä työnnetään ylös / taakse leveässä otteessa, eli ei siis kyynärpäät lähellä kylkiä eikä tankoa vatsaan niin kuin kapeassa otteessa (kapea otekin on muuten ihan huippu). Ylhäällä rutistetaan lapoja napakasti yhteen ja lasketaan tanko rauhallisesti alas. Tätähän voi toki tehdä erilaisissa laitteissakin, mutta itse pidän vapaista painoista.
Mainittakoon, että kulmasoudusta on tosiaan monia eri variaatioita - ohjelmaani kuuluu myös kapealla otteella läheltä kylkiä kohti napaa tehtävä kulmasoutu, joka pistää keskiselän enemmän töihin. Vastaotteellakin voi tietysti kulmasoutua tehdä.
Mulla on tällä hetkellä painoina 8,5 kiloa / pääty ja teen poikkeuksellisesti muuhun ohjelmaani verrattuna tässä sarjassa aika tappavia joustoja. En pystyisi tekemään sarjaa yhtään isoimmilla painoilla. Viimeisillä toistoilla pitää tosissaan keskittyä, että tekniikka pysyy kasassa, ja lopussa pitää ähkiä ja puhkua.
Aiaiai, fanitan lihaksikasta selkää - siksikin tämä liike kuuluu suosikkeihini. Tätä kun kirjoitti, niin alkoi tehdä mieli lähteä puntille.
sunnuntai 28. huhtikuuta 2013
Muutosten viikko ja liikkumiset
Heippa!
Tämä viikko on ollut monella tapaa poikkeuksellinen. Sain kuulla, että kuntokeskus, jossa käyn, lopettaa toimintansa muutaman päivän varoitusajalla. Meni sähköpostia lukiessa melkein aamukahvit väärään kurkkuun ja pettymys valtasi mielen. Nimittäin kyseinen kuntokeskus oli mulle kuin toinen koti ja kaikin puolin huippupaikka. Parhaat ohjaajat & kiva muu henkilökunta, ihanat ja toimivat tilat, hyvä henki yms. Tietysti sekin oli tärkeää, että sali sijaitsi kävelymatkan päässä.
Moni varmaan ajattelee, että onpas säälittävää, että yksi kuntosalin vaihtuminen saa ihmisen tolaltaan. :) Mutta uskon, että muutkin ko. salilla käyneet jakavat saman pettyneen fiiliksen. Kiitokset vielä tässä koko porukalle parista viime vuodesta! Ennen kaikkea haluan kiittää ohjaajia. Minähän en huonosti ohjatuilla tunneilla kauaa mätäne, mutta meillä ei ollut sitä ongelmaa - pumpit ohjattiin rautaisella ammattitaidolla.
No, päätin sen enempää miettimättä siirtää sopimukseni saman ketjun toiseen toimipisteeseen, koska ei ollut aikaa miettiä asiaa enkä halua taukoa treeneihin. Olin myös käynyt siellä aiemmin kerran tai pari, joten tiesin suurin piirtein, mihin olen menossa. Ajattelin myös, että koska mulla on puoli vuotta jäljellä nykyistä kahden vuoden salisopimustani, on ihan viisasta jatkaa sitä, kun vanhaa sopimusta sai jatkaa samoilla ehdoilla ja samalla hinnalla uudessa keskuksessa.
Huono juttu on se, että matka salille piteni nyt kilometrillä parilla. Käytännössä se tarkoittaa, että se ei ole enää kävelymatkan päässä. Nyt pyöräilykeleillä ei ole ongelmaa, mut talvella täytyy miettiä asiaa uudelleen. Nopeus ja tehokkuus ennen kaikkea ja siinä parhaat ovat omat jalat ja oma pyörä. :)
Tänään en enää voinut hillitä itseäni vaan menin salille ensinnäkin testaamaan pumpin ja tsekkaamaan tilat muutenkin. Nousin lähestulkoon sydän pamppaillen portaita ylös katsomaan, millaiset kuntosalin laitteet olivatkaan, ne kun on mulle tosi tärkeät. Olin kyllä tosi iloinen, että laitteet oli kuin olikin samat kuin edellisessä paikassa. Vaikuttaa siis lupaavalta.
Olin myös tosi iloinen, kun näin jo tänään monia ex-keskuksesta tuttuja naamoja. Jee!
Myös liikkumisten suhteen tämä on ollu epätyypillinen viikko, koska en ole käynyt kertaakaan juoksemassa. Tähän ovat vaikuttaneet käytännön syyt, myös juuri liikuntakeskuksen vaihtumiseen liittyvät kuviot. Tällä viikolla tein kaksi ylävartalotreeniä, yhden alavartalotreenin ja kaksi bodypumppia.
Olen myös yrittänyt selkeästi nyt painottaa lihaskuntoa, koska lähden tosiaan pian Japaniin pariksi viikoksi ja lihaskunto jää tekemättä. En ole vielä ihan varma, otanko juoksukamppeet mukaan, mutta oli miten oli, kyllä siellä tulee niin paljon käveltyä, etten ole huolissani aerobisesta puolesta.
Tässä vielä pieni kevennys. Eilen olin juhlimassa armaan ystäväni kolmekymppisiä, ja pöydän antimet oli todella herkullisia. Mun piti ottaa kuvia niistä, mut unohdin. No, ilman kuvatodisteitakin voin vakuuttaa, että söin kyllä useamman viikon edestä herkkuja. Mutta ei haittaa, kerran viikossa voi ottaa löysemmin. Tässä lähdössä illan kemuihin, siinä se haba taas pullistelee. Ja siitä kuuluu kiitos ex-kuntokeskukselle - parhaille pumpeille, tsemppaaville ihmisille ja tiloille.
Tämä viikko on ollut monella tapaa poikkeuksellinen. Sain kuulla, että kuntokeskus, jossa käyn, lopettaa toimintansa muutaman päivän varoitusajalla. Meni sähköpostia lukiessa melkein aamukahvit väärään kurkkuun ja pettymys valtasi mielen. Nimittäin kyseinen kuntokeskus oli mulle kuin toinen koti ja kaikin puolin huippupaikka. Parhaat ohjaajat & kiva muu henkilökunta, ihanat ja toimivat tilat, hyvä henki yms. Tietysti sekin oli tärkeää, että sali sijaitsi kävelymatkan päässä.
Moni varmaan ajattelee, että onpas säälittävää, että yksi kuntosalin vaihtuminen saa ihmisen tolaltaan. :) Mutta uskon, että muutkin ko. salilla käyneet jakavat saman pettyneen fiiliksen. Kiitokset vielä tässä koko porukalle parista viime vuodesta! Ennen kaikkea haluan kiittää ohjaajia. Minähän en huonosti ohjatuilla tunneilla kauaa mätäne, mutta meillä ei ollut sitä ongelmaa - pumpit ohjattiin rautaisella ammattitaidolla.
 |
| Treenaamassa ex-salilla. <3 |
No, päätin sen enempää miettimättä siirtää sopimukseni saman ketjun toiseen toimipisteeseen, koska ei ollut aikaa miettiä asiaa enkä halua taukoa treeneihin. Olin myös käynyt siellä aiemmin kerran tai pari, joten tiesin suurin piirtein, mihin olen menossa. Ajattelin myös, että koska mulla on puoli vuotta jäljellä nykyistä kahden vuoden salisopimustani, on ihan viisasta jatkaa sitä, kun vanhaa sopimusta sai jatkaa samoilla ehdoilla ja samalla hinnalla uudessa keskuksessa.
Huono juttu on se, että matka salille piteni nyt kilometrillä parilla. Käytännössä se tarkoittaa, että se ei ole enää kävelymatkan päässä. Nyt pyöräilykeleillä ei ole ongelmaa, mut talvella täytyy miettiä asiaa uudelleen. Nopeus ja tehokkuus ennen kaikkea ja siinä parhaat ovat omat jalat ja oma pyörä. :)
Tänään en enää voinut hillitä itseäni vaan menin salille ensinnäkin testaamaan pumpin ja tsekkaamaan tilat muutenkin. Nousin lähestulkoon sydän pamppaillen portaita ylös katsomaan, millaiset kuntosalin laitteet olivatkaan, ne kun on mulle tosi tärkeät. Olin kyllä tosi iloinen, että laitteet oli kuin olikin samat kuin edellisessä paikassa. Vaikuttaa siis lupaavalta.
 |
| Jalkaprässiä luvassa jatkossakin. |
Olin myös tosi iloinen, kun näin jo tänään monia ex-keskuksesta tuttuja naamoja. Jee!
Myös liikkumisten suhteen tämä on ollu epätyypillinen viikko, koska en ole käynyt kertaakaan juoksemassa. Tähän ovat vaikuttaneet käytännön syyt, myös juuri liikuntakeskuksen vaihtumiseen liittyvät kuviot. Tällä viikolla tein kaksi ylävartalotreeniä, yhden alavartalotreenin ja kaksi bodypumppia.
Olen myös yrittänyt selkeästi nyt painottaa lihaskuntoa, koska lähden tosiaan pian Japaniin pariksi viikoksi ja lihaskunto jää tekemättä. En ole vielä ihan varma, otanko juoksukamppeet mukaan, mutta oli miten oli, kyllä siellä tulee niin paljon käveltyä, etten ole huolissani aerobisesta puolesta.
Tässä vielä pieni kevennys. Eilen olin juhlimassa armaan ystäväni kolmekymppisiä, ja pöydän antimet oli todella herkullisia. Mun piti ottaa kuvia niistä, mut unohdin. No, ilman kuvatodisteitakin voin vakuuttaa, että söin kyllä useamman viikon edestä herkkuja. Mutta ei haittaa, kerran viikossa voi ottaa löysemmin. Tässä lähdössä illan kemuihin, siinä se haba taas pullistelee. Ja siitä kuuluu kiitos ex-kuntokeskukselle - parhaille pumpeille, tsemppaaville ihmisille ja tiloille.
 |
| Joskus jotain muutakin mulla päällä vapaa-ajalla kuin treenikamppeet. :) |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)