Treenipäiväkirja & Malminkartanon polttavat portaat

Heippa!

Tämä viikko on ollut melkoista haipakkaa. Siihen mahtui viisi työpäivää ja sen lisäksi koko päivän kestänyt työhön liittyvä vierailu Tallinnassa ja tietty paljon uuden tiedon sisäistämistä työkierrossa. Treenirintamalla normaalit viisi treeniä ja hyötyliikuntana työmatkapyöräilyt. Olis muuten tässä uudessa tehtävässä hyvä olla askelmittari, niin näkisi, paljonko tulee käveltyä – jo heti ekalla viikolla tajusin, että ei ikinä korkkareita jalkaan, EI IKINÄ, sen verran paljon tulee oltua jalkojen päällä. Vapaa-ajan sosiaaliset menot on jäänyt tällä viikolla aika vähiin, mutta joskus näin.

Tämän viikon treenipäiväkirja näyttää aika vaihtelevalta:

MA: Lepopäivä

TI: Juoksuryhmän yhteislenkki 10 km

KE: Bodypump 60 min.

TO: Lepopäivä

PE: Salitreeni (jalka, pakara, vatsa) 1 h

LA: Porrastreeni lämmittelyineen 1,5 h

SU: Bodympump 60 min.

Erityisesti oon nyt innostunut tuosta porrastreenistä Malminkartanon täyttömäessä. Huipulle nousee portaat, joissa on yli 400 askelmaa. Lauantaina taas suunnattiin sinne tiimillä Anne & Satu, ja kyllä kannatti. Vaatii vähän säätöä näin marraskuussa, kun pitää mennä junalla ja pakata kimpsut ja kampsut reppuun mukaan, ettei palellu matkoilla, mutta vaivan arvoista.

Varmasti on vaikka kuinka paljon erilaisia tapoja tehdä porrastreeniä ja täytyy oikeastaan vähän tutkia asiaa, mutta me ollaan tehty nyt niin, että vuorotellen juostaan yhdellä kertaa kaikki portaat ylös tai nopealla temmolla tikittämällä yksi kolmasosa kerrallaan. Omalla kohdalla tuntuu siltä, että ensimmäinen tapa parantaa hapenottokykyä ja toinen tapa taas polttelee kivasti reisissä ja pakaroissa. Porrastreeni on tosi tehokasta ja ennen kaikkea kivaa vaihtelua treeniin, ettei pääse tylsistymään ja ettei kehitys pysähdy. Aion kyllä ottaa tuon osaksi harjoittelua, ihan tarpeeksi monta vuotta tässä on juostu paljon samoja matkoja tasavauhdilla. :)

Loppuun pieni jee-hetki, kun yritin napsia blogikuvia salilla perjantai-iltana ja peilistä näkyi jonkinlaiset selkälihakset. 

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Uusi ruokavalio: Vähemmän hiilareita, enemmän proteiineja

Helou!

Lupasin viimeksi kertoa teille muokatusta ruokavaliostani, jonka avulla olen saanut pois muutaman itseäni häiritsevän kilon tässä noin kuukauden sisällä (tarkalleen ottaen kolmisen kiloa, mikä on itse asiassa tällaiselle pienikokoiselle ihmiselle suht paljon tuossa ajassa). Mahdun taas vanhoihin housuihin, mikä on ihan käytännöllistäkin. 

Suurin muutos on se, että hiilareita on karsittu ja proteiineja lisätty. Liikkuva ihminen tarvitsee hiilareita, mutta joku kohtuus on hyvä olla, jos tavoite on keventää oloa.

Mun suurinta herkkuahan on leipä ja kaurapuuro. Oikeastaan yhdessä vaiheessa olisin voinut elää niillä. Jossain vaiheessa puuroaddiktioni meni niin överiksi, että söin tätä herkkua kolmesti päivässä: aamupalaksi, välipalaksi ja iltapalaksi. Aivan totta. :D Leipääkin meni helposti useita viipaleita päivässä, jopa tyyliin 5−6, mutta ei se juuri täyttänyt vaan pian oli taas nälkä. Ei ihme, että olo oli hieman turvonnut ja painokin pääsi vähän nousemaan. Nyt en syö leipää enää käytännössä ollenkaan paitsi satunnaisesti, jos on vaikka vapaapäivänä lounaalla kaupungilla ja ravintolassa on ihanaa itsetehtyä leipää. Puuroa menee yksi annos päivässä. Sinne raaejuustoa ja marjoja, nam, erinomainen aamu- tai iltapala.

Myös hedelmiä olen vähentänyt sillä tavalla, että korvaan niitä marjoilla. Marjoja on pakastin täynnä ja syön niitä muutenkin paljon, mutta nyt vielä enemmän. Esim. jos ennen laitoin rahkaan banaania, niin nykyään mieluummin marjoja.

Mitä sitten on tullut paikkaamaan hiilareiden vähentämisen jättämää aukkoa? No, kuten ennenkin niin syön paljon kananmunia, rahkaa ja raejuustoa. Nämä ovat ihan perusjuttuja ruokavaliossani olleet aina ja niistä saa proteiineja. Kasviksia tietty myös paljon, esim. ruokaisa salaatti kuuluu yleensä jokaiseen päivään.

Rahkaa ja mansikoita, toimii aina.

Ehkä suurin muutos on siinä, että teen kerran viikossa koko viikoksi välipaloja, etten sorru leivän ja puuron mussuttamiseen. Vaihtoehtoja on monia. Saatan paistaa uunissa esimerkiksi porkkanaa + bataattia ja keittää papuja ja sitten paistaa esimerkiksi naudanfileen siihen. Taikka paistaa esimerkiksi munakoisoa, lehtikaalta ja kesäkurpitsaa ja siihen joku lihajuttu kylkeen (lihat tietenkin ilman valmiita marinadeja tms.). Esimerkiksi vihreissä pavuissa ja lehtikaalissa on ymmärtääkseni hyvin protskuja ja lihassa tietenkin. Nämä sitten vain rasioihin ja pakastimeen, niin on kätevää napata välipalaksi tai iltapalaksi. Tähän ruokahärdelliin menee silloin yhtenä päivänä paljon aikaa ja näen jo melkein unia kasvisten ja vihannesten pilkkomisesta, mutta on se vaivan arvoista.

Bataattia, porsaanfileetä ja salaattia.

Ehkä ainoa mikä tökkii nyt on tuo lisääntynyt lihan määrä, etenkin eettiseltä kannalta ja sitä on vain lisännyt tämän viikon teurastamokohu. Järkyttävää ja vastenmielistä. Täytyy alkaa tutustua paremmin kasvikunnan proteiinilähteisiin, että voisi ainakin vähentää lihansyöntiä. Ennen sitä meni varsin vähän, mutta nyt tämän uuden ruokavalion myötä tosiaan on valitettavasti lisääntynyt (anteeksi Marko jos luet tätä ;))

No, joka tapauksessa tämä systeemi on toiminut itselleni ja tulosta on alkanut syntyä aika tehokkaastikin ja myös energiatasot ovat pysyneet korkealla + treenit maistuneet.
Selvyyden vuoksi vielä mainittakoon, että hiilareita ei ole poistettu vaan vähennetty. Esimerkiksi tuon puuron lisäksi lounaalla on aina jokin hiilarilähde kuten riisi tai bataatti ja välipalana hedelmä.

Mutta ei tämä ruokavalio tietenkään mikään universaali totuus ole. Ruokavalio täytyy suhteuttaa siihen, mikä itselle toimii, mitkä on tavoitteet, paljonko liikkuu jne. Esimerkiksi eräs tuntemani herrasmies käy paljon salilla ja syö paljon protskuja ja aika vähän hiilareita, kun taas itse salin lisäksi juoksua harrastavana tarvitsen reippaammin hiilareita.

Porkkanat ja bataatit menosssa uuniin.

Nälässä ei ole tarvinnut olla yhtään, mutta tietenkään mitään ei voi syödä mielin määrin, jos on tarkoitus keventää. Syön kuitenkin varmasti edelleenkin enemmän kuin työpaikan mieskollegat. Yllättävän helppoa on ollut kaiken kaikkiaan kyllä päästä eroon hiilariaddiktiosta, korkeintaan joskus tekisi mieli ottaa se toinenkin puuroannos. ;)

Treenitauko ja shoppailuja

Tervehdys!

Tässäpä lyhyesti päivitystä viime viikkojen kuulumisiin.

Mulla ehti olla lähes kahden viikon treenitauko, koska sain niin sitkeän flunssan ja sen perään yskän. Odottavan aika oli pitkä ja oli ihanaa päästä viimein tällä viikolla hikoilemaan. Levon aikana energiavarastot olivat onneksi täyttyneet ja ekalla salikerralla sarjat meni normaalia helpommin. Ehkäpä tuo lepo teki lopulta jopa ihan hyvää, vaikka lyhyempikin tauko olisi riittänyt.

Elämä ilman liikuntaa on itselleni mahdottomuus, joten sairastelun aikana ahmin sporttilehtiä ja kiertelin urheiluliikkeitä pahimpiin vieroitusoireisiin. Jotain tarttui mukaankin, nimittäin uudet vapaa-ajan housut ja sporttiliivit.

Nuo harmaat housut on ihan mun uudet suosikit. Olin ajatellut käyttää niitä salilla, mutta päädyinkin siihen, että mieluummin käytän niitä ulkoillessa kuin kulutan ne pilalle kovassa treenissä, kun ovat niin kivat. Löysät ja tiukat samaan aikaan, mukavat jalassa, kivannäköiset.

Noita samoja treeniliivejä mulla on nyt jo kolmet. Mustien lisäksi just samanlaiset siniset ja väritykseltään hiukan erilaiset pinkit. Salille nuo ovat minusta tosi hyvät, kun ovat riittävät napakat ja on helppo yhdistää erilaisiin yläosiin yksivärisyyden takia. Juoksemiseen tarvitsee sitten tietenkin aivan eri luokan tuen ja niihin mulla on tietysti omat liivit, Shock Absorberit. Voisin joskus kirjoittaa ihan oman tarinan siitä, kuinka vaikea ne on tosin saada päälle. Kämppikselläni ja pikkusiskollani olis tuosta varmaan sananen sanottavaan, kun joutuvat kiskomaan niitä kiinni.

Syksyn ostoslistalla on vielä ainakin napakka musta juoksutakki ja mahdollisesti myös juoksukengät vaativat uusimista, mutta katsotaan nyt, josko vanhoilla pareilla menisi vielä talven loskat läpi. Olen aikaisemminkin sanonut, että kyllä kivat treenivaatteet antaa puhtia. On energisempi ja ryhdikkäämpi olo treenata kuin jossain virttyneissä verkkareissa. Nykyään kaupat on vieläpä pullollaan tosi herkullisen värisiä ja kivantyylisiä sporttivaatteita.

Mitäs muuta. Treenirintamalla on aika leppoisaa nyt, ei suuria tavoitteita toistaiseksi. Puolimaratonit on juostu eikä uusia juoksutapahtumia ole tällä haavaa tiedossa eikä mitään kehonkoostumusjuttujakaan nyt. Mennään rennosti. 

Ensi kerralla ajattelin kirjoittaa fiksatusta ruokavaliostani, jonka avulla olen nyt vihdoin saanut pudotettua muutaman kilon. Sen verran voin jo paljastaa, että hiilihydraatteja on vähennetty rutkasti ja proteiinia lisätty. Ruokien valmistelu vaatii vähän työtä, mutta toistaiseksi ollut vaivan arvoista. Muutkin hiilarihiiret sitten kuulolla!

Tavoite saavutettu – raportti puolimaratonilta

Tervehdys!

Syksy on saapunut ja samalla allekirjoittaneelle on vapautunut enemmän aikaa kirjoittaa. Parempi myöhään kun ei milloinkaan, joten tässä tulee puolimaratonraportti kuukauden takaa. Kirjoitan tämän myös vähän niin kuin itselleni, niin voi sitten vanhana muistella, mitä on tullut elämässään tehtyä. :)

Kesäloman aikana alkoi tuntua, että juoksuvire alkaa taas löytyä surkean kevään jälkeen. Niinpä aikani mietittyäni ilmoittauduin Haapajärvellä järjestettävälle puolimaratonille – päivää ennen tapahtumaa. Katselin viime vuoden tuloksia ko. juoksusta ja huomasin, että onnistuneella suorituksella on pienet mahdollisuudet päästä palkintopallille, mutta kaiken täytyisi mennä nappiin ja omaa viimevuotista aikaa Vuosaaren puolikkaalta tulisi parantaa. Päätin, että pokaalia lähdetään hakemaan, koska olishan se nyt kertakaikkiaan hienoa edes kerran aikuisiällä tulla palkituksi jossain.

Sääennusteet juoksupäivälle näyttivät sadetta, ja aamu valkenikin pilvisenä. Paikan päällä vaikutti jo siltä, että kohta taivas repeää ja kunnolla. [Toim. huom. Koska hiukset ei saa kastua eikä meikit levitä edes juostessa, niin haettiin matkalla mulle lippis kaupasta ;).]

Päätin lähteä liikkeelle siten, että tähtäimessä on Vuosaaren aikani 1.55 ja kiristää vauhtia voimien mukaan. Kaverini laski mulle kilometrivauhdin, koska humanisti ei itse osaa suorittaa moista laskutoimitusta. Mulla meni kuitenkin pasmat sekaisin heti alussa kilometrivauhdin kanssa, koska mukana oli vain tavallinen rannekello enkä pystynyt siitä riittävällä tarkkuudella seuraamaan vauhtia, joten oli mentävä pitkälti mutulla.

Pystille suukko.

Eka kierros eli 10,5 km oli muistaakseni aika miellyttävää juoksua, vaikka vettä tuli hulluna koko ajan. Olin aivan kuin uitettu koira: vaatteet liimautuivat ihoon, kengät litisivät ja vettä valui lippiksen reunoista pitkin kasvoja. Henkilökohtaisesti tykkään juosta eniten suht lämpimässä ja auringon paistaessa, parikymmentä astetta on hyvä, joten rankkasade kyllä laski fiilistä.

Toiselle kierrokselle lähtiessäni veljeni oli huutamassa ottamaansa väliaikaa, koska oli jo ehtinyt juosta oman kympin kisansa. Olin ihmeissäni väliajasta, koska normilenkilläkin pystyn juoksemaan 10,5 km suurin piirtein samaa vauhtia kuin tuo aika olisi ollut ja vauhti tuntui minusta ekalla kierroksella aika vikkelältä. Tulimme myöhemmin siihen tulokseen, että se aika oli mitä ilmeisimmin epätarkka. No ehkä siitä oli hyötyä, koska laitoin sen siivittämänä tossua toisen eteen.

Toisella kierroksella heti alussa huomasin myös, että mun perässähän roikkuu kaksi naista. En ollut siitä ratkiriemuissani, koska olisin halunnut tehdä omaa suoritustani enkä vetää perässäni muita, mutta sittemmin se osoittautuikin erinomaiseksi asiaksi, koska etenkin toisen naisen kanssa juoksimme vuorovedoin ja se auttoi tietysti tosi paljon! Taisin olla kyllä se, joka veti valtaosan ajasta, mutta naisella oli hyvä vauhti ja oli helpotus aina välillä peesata varsinkin väsymyksen hetkinä.

Ongelmallista oli se, että en tiennyt, ovatko naiset samassa sarjassa kuin minä – tämä oli oleellinen tieto, koska aika oli nyt sinänsä sivuseikka ja sijoitus tärkein. Tulin siihen tulokseen, että he ovat luultavasti samassa sarjassa, joten oli mietittävä taktiikkaa: yrittääkö irtiottoa jo matkalla vai jättääkö loppukirin varaan. Tarkkailin naisten olemusta: toinen puuskutti hieman, toinen oli hyvävoimainen. Lopulta mentiin lähes loppuun yhdessä. Vajaa kilometri ennen loppua hyvävoimaisempi naisista otti loppukirin enkä pystynyt yrityksistä huolimatta vastaamaan, mutta toinen naista taas putosi kyydistäni. Tässä juoksussa oli siis oikein suuren maailman menoa vetovuoroineen ja loppukirikamppailuineen, se oli omalla tavallaan jopa huvittavaa. :D Molemmat kanssani juosseet naiset olivat muuten sittenkin eri sarjassa, joten kaikki pähkäily oli turhaa.




Lähde: www.kuusaa.com

Tiesin loppupuolella, että aika kyllä paranee, mutta en osannut aavistaa, että ihan viisi minuuttia vuoden takaisesta. Loppuaika oli 1.50.17, aivan yläkanttiin odotuksiin nähden. Reitti oli kyllä tosi nopea: tasaista ja pitkiä suoria. Ja mikä parasta, sijoituin toiseksi naisten yleisessä sarjassa ja sain himoitsemani pokaalin – tosin täytyy muistaa, että nyt juostiin pienellä maalaispaikkakunnalla ja osallistujia oli sarjassani huimat kuusi. :)

Jee, palkintojenjako.

Viikon päästä on seuraava puolimaraton, jälleen Vuosaaressa täällä Helsingissä. Tavoitteena on parantaa viime vuoden aikaa. Tuo Haapajärven aika lienee epärealistinen, kun reitti on niin erilainen eli ei lainkaan niin nopea. Muistaakseni viime vuonna oli aika mutkikas ja mäkinenkin reitti ja myös sellaista kuntoratatyyppistä maastoa. Nyt reitti on muuttunut, mutta en ole vielä perehtynyt siihen.

Nyt alan valmistautua töihin, hyvää viikonloppua!

Ensikertalaisen kokemuksia melonnasta

Heips!

Kannettavani sanoi sopimuksen irti eikä enää suostu aukeamaan, joten käytänpä nyt tilaisuuden hyväksi ja kirjoitan taannoisesta melontareissusta jokusen rivin täällä vanhempien luona.
En kuitenkaan halua hirveästi käyttää aikaa tähän koneen ääressä istumiseen, koska kävin viimeksi täällä jouluna, joten mennäänpä suoraan asiaan.

Etukäteen en jännittänyt melomista, mutta yllättäen kun kajakit oli tuotu laiturille, niin jostain syystä alkoi hirvittää! Aika kummallista. Ajattelin, että miten ihmeessä niin kiikkerältä vaikuttava vempain voi pysyä pystyssä ja mitä jos kajakki lähteekin vain itsestään kulkemaan kohti ulappaa enkä saa sitä pysäytettyä ja jään risteilijän alle tms. :D Joo tiedän, ei kuulosta järkevältä, mutta minulla on aika vilkas mielikuvitus... Opettajana toiminut ystäväni kuitenkin istutti minua kajakissa laiturin vieressä pitkän aikaa, joten ehdin saada tuntumaa ja tottua siihen. Sitten kun lähdimme liikkeelle, niin kaikki pelkotilat olivat jo kaikonneet ja oli tosi mukavaa ja miellyttävää. Eikä kajakki ollut lainkaan kiikkerä.

Tekniikkaan sain erinomaisen opastuksen, mutta en kyennyt riittävästi keskittymään siihen. Melontahan lähtee jaloista asti. Myös kiertoliikettä olisi pitänyt olla, mutta meloin kaikkien oppien vastaisesti pelkästään käsivarsilla. Ymmärsin sen itsekin, mutta ajattelin, että sallittakoon ensikertalaiselle nyt huono tekniikka ja pääsin niinkin luontevasti eteenpäin. Halusin myös lähinnä nauttia melomisesta miettimättä liikaa yhtään mitään.




Takaisin palatessa oli jonkin verran vastatuulta, ja sai jo vähän tehdä töitäkin eteenpäin pääsemiseksi. Muuten oli tietysti varsin keveää, koska haimme vasta tuntumaa. Voin kyllä hyvin kuvitella, että melonta on hyvää kuntoilua ja varmasti tekniikan osaavilla kokonaisvaltaista.

Oli aika miellyttävää kyllä meloa lauantai-iltana. Ehti nauttia auringonpaisteesta ja nähdä myös auringonlaskun. Meloimme siis Soutustadionin ja Seurasaaren maisemissa.



Voisin hyvin myös kuvitella harrastavani melontaa, mutta mistä hemmetistä siihen enää repisi aikaa? Kuntosali ja juoksu on mulle niin tärkeitä harrastuksia, että en haluaisi luopua niistä vähääkään enkä luovukaan. Nytkin jo tuntuu, ettei ole riittävästi aikaa harrastuksille.

Matkoja ja muita kuulumisia

Heippahei!

Pientä päivitystä luvassa. Kevät on ollut kerrassaan outo. Kunto junnaa paikallaan ja kilojakin kertynyt jokunen ylimääräinen. Ajattelin, että pitäisiköhän käydä terveystarkastuksessa tsekkaamassa, että onko kaikki arvot kohdillaan. Niin kummallista tämä jatkuva alavireisyys, outo väsymys ja tosiaan kehittymättömyys treenirintamalla. Vaikka olen tavalliseen tapaan syönyt terveellisesti lomamatkoja lukuun ottamatta ja treenannut normaalisti, niin alavireisyys vaan jatkuu. Ei tunnu normaalilta. Viimeksi kun olin terveystarkastuksessa puolitoista vuotta sitten, olin tosi energinen ja kaikki verikokeen tulokset olivat kaikin puolin erinomaiset, joten ihan mielenkiinnostakin olisi mukava tietää, että mikä tilanne on nyt. Tuntuu myös olevan jatkuvaa pikkuflunssaa, tosin sehän voi olla allergiaa.

Olen tässä tosiaan ehtinyt tehdä pari reissua kevään mittaan. Ensin oli laskettelumatka belgialaisten ystävieni kanssa Ranskan Alpeille Val Thorensiin. Se oli tietty aktiiviloma. Laskettelimme kahdeksan tuntia päivässä viikon ajan ja sen tunsi kyllä hyvällä tavalla kropassaan. Oli kyllä upeaa kokea tuollainen aktiiviloma ja olla raikkaassa vuoristoilmassa. Tekee hyvää mielelle ja keholle. Ravinto ei ollut parhaasta päästä, mutta tuolla liikuntamäärällä keho kyllä kaipaakin kunnolla hiilareita ja pienet ylimääräiset huonot rasvat ei haittaa. Toki kun kerran Ranskassa oltiin, niin pitihän sitä käydä myös syömässä ehdoton suosikkijälkiruokani crème brûlée. Viimeisenä aamuna muiden huomaamatta hiivin myös salaa viereiseen leipomoon ja ostin toisen suosikkiherkkuni pain au chocolat'n ja omenapiirakan vielä päälle, hehehe.

Välissä ehdin olla reilun viikon kotona kunnes koitti lähtö kaupunkilomalle Roomaan. Siellä oli jo ihan kesä ja iloisen matkakumppanini kanssa huolet unohtuivat. Kävimme myös Frascati-nimisessä paikassa viinitilavierailulla. Roomassa muuten kävelimme tosi paljon, joten ei sekään mikään löhöilyloma siinä mielessä ollut. Mutta italialainen ruoka ei ole kevyimmästä päästä... ainakaan allekirjoittaneelle maistuva pasta ja pizza. :) Tiramisua ja gelatoa täytyi tietty nauttia myös. Mutta kun ollaan Italiassa ja hyvä ruoka on suurimpia nautintoja elämässä, niin silloin ei kursailla.

Ihmettelen kuitenkin näitä ylimääräisiä kertyneitä kiloja. Noilla matkoilla ei ole asian kanssa juurikaan tekemistä, koska ne ehtivät tulla jo aiemmin. Ei se nyt mikään iso juttu ole ja elämässä on suurempiakin murheita, mutta olen oppinut tässä vuosien varrella tuntemaan kehoni ja tietämään, millaisissa mitoissa itselläni on hyvä. Ne muutamat ylimääräiset kilot ovat tietty tulleet itselleni tyypilliseen tapaan keskivartaloon niin, etten käytännössä mahdu mihinkään housuihini enää, joten onhan se aika masentavaa. Yritän karistaa kilot tässä kesän aikana, mutta en ota asiasta stressiä.

Katselin tuossa muuten myös kesäksi juoksutapahtumia. Kesälomani aikaan olisi lapsuudenkodin lähialueella Pietarsaaressa ja Haapajärvellä maratontapahtumat, joista jommassakummassa voisi puolikkaan käydä juoksemassa. Ilmoittauduin myös viime vuoden tapaan puolikkaalle Vuosaarijuoksuun, tosin se on vasta syyskuussa. Polttelisi myös juosta joitakin kympin kisoja, jos sattuu aikatauluihin sopimaan.

Jaahas, tästä tuli nyt tällainen vähän sieltä ja täältä -kirjoitus. Yritän keksiä ensi kerraksi jonkin asiapostauksen, että tulisi muutakin kuin näitä päiväkirjamaisia merkintöjä.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Muutaman kuukauden kuulumisia

Tässäpä hieman kuulumisia.  Olen ollut tammi- ja joulukuussa jotenkin apealla mielellä. Muutto- ja työasiat ovat stressanneet, ja treenit ovat tuntuneet mitättömiltä jutuilta niihin verrattuna. Bloginkaan kirjoittaminen ei ole innostanut, kun ei ole ollut mitään erityistä raportoitavaa ja aika ollut kortilla.

Apeudesta huolimatta olen kuitenkin uskollisesti ja rutiininomaisesti tehnyt treenit. En ole saanut niistä mitään suuria elämyksiä, mutta eivät ne ikäviäkään ole olleet. Olen treenannut lähinnä sillä mielellä, etten ainakaan ottaisi voimatasossa ja juoksukunnossa takapakkia. Nyt kun olen muuttanut, niin sali sijaitsee onneksi kivasti tuossa 700 metrin päässä, niin ainakaan välimatka ei ole ollut este.

Jouluna Lohtajan salilla.

Ruokapuoli ei ole ollut esimerkillisimmästä päästä. Muuten olen syönyt kohtuullisen hyvin, mutta suklaa on maistunut. Varsinkin jouluna meno oli ihan mahdotonta. Söin varmaan pitkästi yli viisi rasiaa suklaata ja siihen päälle lukematon määrä torttuja ja pipareita. Oikeastaan koko joulukuu oli suklaalla mässäilyä. Onnistuinkin keräämään joulukuussa konvehteja syömällä 1,5 ylimääräistä kiloa, mutta valtaosa lienee jo karistettu. Marraskuun loppuun asti olin muutaman kuukauden sokerilakossa, ja se menikin tosi hyvin ja olo oli energinen.

Uskoisin, että pystyn helmikuussa jo vähän asettamaan tavoitteitakin treenirintamalla, kunhan saan tämän apeuden taltutettua ja to do -listaa lyhennettyä. Ensin haluan kuitenkin saada fiiliksen, että olen kohtuuhyvällä tasolla ja valmis aloittamaan kunnon treenaamisen. Muutaman kerran ihan viime päivinä olen jo saanut jonkinlaisia orastavia ilon tunteitakin salilla, joten ei tämä nyt ihan toivottomalta näytä.

Yövuoron jäljiltä lenkille.

Olen napsinut muutaman selfien blogia varten. Melko lihakseton tyyppi valitettavasti katsoo takaisin. Veikkaan, että jos menisin nyt kehonkoostumustestiin, niin luvut eivät lihasmassan osalta olisi lähelleäkään samat kuin vuosi sitten. Salilla jo kyseltiinkin, että olisinko kiinnostunut tekemään toisen kehonkoostumustestin, mulla kun on niitä pari valmiiksi ostettuna. Sanoin, että vasta sitten, kun olen saanut itseni takaisin kuntoon. Toisaalta ei mulla edes nyt ole sellainen olo, että haluaisin jättimuskelit. :)

Jaahas, minäpä lähden tästä töihin. Mukavaa sunnuntaita!